Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Uusia tuttavuuksia koulutunneilla ja Sarin estevalmennus

Maanantain ratsutunnille hevosekseni oli merkattu Kurmis. En olekkaan mennyt Kurmiksella sileällä kuin kerran, joten innolla odotin tuntia. Tunnin meille piti Ronja ja aiheena oli suoruus.
Alkuverkka tehtiin tällä kertaa ohjattuna ja molempiin suuntiin samat harjoitukset. Päätyihin tehtiin käynnissä voltit ja pitkän sivun keskelle tehtiin ravissa voltit. Tarkoituksena oli saada hepat taipumaan ja asettumaan rehellisesti. Kurmis taipui suht hyvin ja alkoi verkan edetessä pyöristymään kivasti. Alkuun hepo tuntui hieman tahmealle, mutta meno parani pikkuhiljaa.
Seuraavaksi teimme päätyihin ravissa ympyrät ja keskiympyrällä laukattiin. Ravissa takaosa ei alkuun ollut kunnolla alla ja sainkin Ronjalta kehoituksen ratsastaa takaosaa aktiivisemmaksi. Laukkaympyrällä Kurmis keskittyi enemmän muille hevosille luimisteluun kuin itse laukkaan. Silloin kun päästiin laukkaamaan ympyrällä yksin, saatiin jopa ihan hyviä pätkiä aikaiseksi.
Suoruutta harjoiteltiin  keskihalkaisijalla ja ensin tultiin käynnissä. Muualla sai tehdä voltteja, väistöjä ja avoja tarpeen mukaan. Saatiin aika hyviä suoria linjoja, mutta muoto ei tahtonut pysyä koko linjaa. Hieman myös hepo meinasi välillä luisua vasemmalle, mutta kun muisti pitää molemmat pohkeet tasaisesti lähellä hevosta ja istua keskellä satulaa, tuokin ongelma saatiin korjattua. Tulimme keskihalkaisijaa myös ravissa ja teimme ravista pysähdyksen ja alkutervehdyksen, jonka jälkeen ravissa linja loppuun. Pysähdykset ja liikkeelle lähdöt sujuivat mukavasti, mutta muoto ei säilynyt siirtymien läpi.
Loppuraveissa Kurmis rentoutui ihanasti ja tuntui tosi hyvälle. Olin iloisesti yllättynyt pieneen mustaan myös sileällä. Kurmis on todella herkkä hevonen ja välillä huomasin liioittelevani apujen kanssa, jolloin hepo hämmentyi. Pitää siis muistaa seuraavan kerran ratsastaa pienemmillä avuilla ja kevyemällä kädellä.

Tiistaina en päässyt estetunnille, mutta otin lauantaille ylimääräisen tunnin. Mukaani sain tällä kertaa kuvaajan (kiitos tuhannesti Tiina Melasniemi), joten ohessa myös tuoreita kuvia tunnilta. Ratsukseni oli tällä kertaa laitettu Nasu. En ole tainnutkaan mennä Nasulla muuta kuin istuntatunteja sekä muutamia estetunteja, joten odotin tuntia mielenkiinnolla. Aiheeksi oli merkitty takaosankäännös, mutta harjoittelimme sen sijaan avo- ja sulkutaivutuksia.
Alkuverkassa sain Sarilta ohjeeksi tehdä paljon siirtymiä ja pohkeenväistöjä. Hepo piti ratsastaa takaosasta aktiivisemmaksi ja edestä hitaammaksi - helppo yhtälö... Myös pohkeet piti saada kunnolla läpi. Tein siis paljon väistöjä ja taivuttelin Nasua volteilla sekä ratsastin siirtymiä. Hepo tuntui oikein hyvältä.
Laukkaa otimme pääty-ympyröillä ja oikea kierros tuotti vaikeuksia. En meinannut saada sisäpohjetta läpi ja Nasu tuntui kaatuvan sisälle päin. Ohjeeksi sain ajatella avotaivutusta, jolloin laukka sujuikin jo paremmin. Vasemmalle ei ollut vastaavia ongelmia. Vauhti meinasi välillä kiihtyä, mutta tuhat ja taas tuhat puolipidätettä auttoivat asiaa.
Varsinainen tunnin tehtävä oli siis avot ja sulut. Avotaivutuksia teimme pitkillä sivuilla ja sulkua pääty-ympyröillä. Tällä kertaa teimme harjoituksia vain käynnissä. Jälleen ongelmia meinasi tulla käynnin tahdin kanssa, joka ei millään meinannut pysyä tasaisen rauhallisena. Sari ohjeisti minua kokoamaan käyntiä kunnolla ennen sulun aloittamista ja keskittymään käynnin tahtiin. Kun käynti oli kunnolla koottua, sulut onnistuivat hyvin. Sama homma oli myös avojen kanssa. Muuten ei tehtävissä ollut suurempia ongelmia ja olin tuntiin ja Nasuun tyytyväinen!

Viikon päätti Sarin estevalmennus, jonka menin Otolla. Sain jälleen Tiinan mukaan kuvaamaan, joten myös valmennuksesta ohessa kuvia. Kokosimme alkulämmittelynä radan, jossa oli kaksi innaria - kolme laukka-askelta - kaksi innaria toisella pitkällä sivulla, toisella pitkällä sivulla oli erikoiseste: baden baden pehmusteilla täytetty pysty ja keskellä viistottain normi pysty sekä toinen erikoiseste: puutarhatuoli/heinäpaalipysty.
Alkuverkassa Otto tuntui tosi jäykältä. Sari neuvoikin minua ottamaan laukkaa melko pian ja ratsastamaan poikaa kevyessä istunnassa rennosti laukaten molempiin suuntiin. Tämä auttoikin ja hepo alkoi tuntua paremmalle. Otin myös muutamia laukkaspurtteja ja hyvin lähti heppa pohkeesta eteenpäin ja antoi kiinni spurtin jälkeen.

Aloitimme tulemalla kahta puomia laukassa ja väliin piti saada neljä laukka-askelta. Tulimme harjoitusta molempiin suuntiin - ei ongelmia. Seuraavaksi tulimme innari-tehtävää ja ensimmäinen kerta meni meillä mönkään. Tulin liian hitaassa ja löysässä laukassa jolloin laukka-askelia väliin tuli neljä sekä miniaskel ensimmäiselle esteelle. Uusi yritys ja nyt vauhtia oli jo liikaakin, jolloin välit meinasi käydä ahtaiksi. Kolmas kerta toden sanoo piti tällä kertaa paikkaansa. Nyt löytyi oikea laukan tempo ja tehtävä onnistui hienosti. Tätäkin tulimme molempiin suuntiin ja enää ei ongelmia ollut.

Seuraavaksi hyppäsimme heinäpaaliesteen sekä pystyesteen. Olin käynyt esittelemässä Otolle erikoisesteet alkutunnista - heinäpaaliestettä se luuli ruokapöydäkseen ja baden baden-esteelle se olisi varmaan mennyt ruokalevolle. Eli erikoisesteet eivät suuremmin ratsuani hätkäyttäneet, mutta silti ratsastin niille hieman topakammin. Hienosti meni, tosin ensimmäisellä kerralla linja pystylle oli hieman kiemurainen. Toisella kierroksella korjattiin tämä ongelma.

Postauksen kuvat, Tiina Melasniemi

Sitten kaksi innareista yhdistettiin okseriksi ja tulimme minirataa, johon lisättiin vielä baden baden pysty. Rata meni oikein hienosti: laukan rytmi säilyi, katse oli hyvä, lähestymiset onnistuivat nappiin eikä Otto tuijotellut esteitä. Ihan loppuun tultiin vielä innari-okseri linja ja okseria korotetiin ihan mukavasti. Siitäkin suoriuduttiin mallikkaasti, joten estevalmennus päättyi onnistumisen fiiliksiin ja hyvään sekä rakentavaan palautteeseen. Näistä tunnelmista mukavaa ja talvista alkavaa viikkoa!

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Istuntaaa, pikkujoulut ja Hennan kouluvalmennus

Viikko alkoi perinteisesti koulutunnilla maanantaina ja Otto toimi ratsuna. Aiheena meillä oli istunta. Otto oli edellisellä tunnilla, joten ehdin katsomaan myös heidän tuntinsa lähes kokonaan. Yritän aina tulla tallille hyvissä ajoin, että ehtisin seuraamaan edeltävää tuntia edes jonkun aikaa, koska myös katsomalla muiden ratsastusta voi oppia. Tuntia seurasin kahviosta, joten en kuullut Sarin kommentteja enkä ohjeita. Olisi varmaan pitänyt mennä parvelle seuraamaan tuntia, mutta varustukseni oli sen verran kevyt ja muutenkin oli viluinen olo, että päädyin kahvion lämpöön.

Sain jälleen Ninalta hyvin verkatun hepon. Heidän menonsa näytti kahviosta käsin oikein hyvälle, joten odotukset olivat tunnin ja hepan suhteen korkealla. Alkuverkan pidin suhteellisen kevyenä, koska minullahan oli jo vertynyt heponen. Kävelin pitkään jonka jälkeen tein hieman avoja ja voltteja kaikissa askellajeissa.
Itse harjoitus tehtiin pääty-ympyröillä. Keskityimme tahtiin ja istuntaan käynnissä sekä ravissa ja teimme paljon siirtymiä. Otto tuntui tosi kivalle, vaikka alkuun käynti meinasi mennä kiireiseksi. Istunnan suhteen sain ohjeeksi pitää kädet samalla tasolla ja rentouttaa vasenta olkapäätä. Ongelmia oli myös oikean lonkan rentouttamisessa ja jalan saamisessa kunnolla hepon ympärille - Sari meinasi jo tulla roikkumaan oikeasta jalastani! Mutta kaiken kaikkiaan tunti sujui hyvin ja olin Ottoon tosi tyytyväinen. Siirtymät onnistuivat kivasti, kun muistin pitää pohkeet kiinni myös ravista käyntiin siirryttäessä. Ravissa tahti alkaa löytymään ja pyöreä muoto säilyy siirtymien läpi. Viikko alkoi siis oikein mukavissa tunnelmissa!

Kuvat Venla P ja Helmi

Estetunnille tiistaina ratsukseni oli laitettu Otto. Jee-onkin jo tovi vierähtänyt kun olen Otolla hypännyt! Aiheena istunta. Alkuverkan jälkeen aloitimme tulemaan kolmea viuhkassa olevaa puomia, joista uloimmat kaksi oli nostettu toisesta päästä (ulkopäädyt) kavaletiksi. Askellajina laukka ja tulimme ensin vasemmasta kierroksesta. Ensimmäinen yritys meni meillä päin honkia! Minulla ei ollut sisäpohje kunnolla läpi, ajauduimme ihan viuhkan sisäreunaan ja Otto kanttasi sisälle päin. Myös oma istunta ei ollut tasainen ja lähdin liikaa "hyppyihin" mukaan. Palaute suorituksesta ei ollut mitenkään imartelevaa...Eikun uusiksi ja nyt onnistui jo vähän paremmin. Vasen kierros on minulle tosi haastava enkä meinaa saada millään vasenta pohjetta läpi. Turhauttavaa! Oikeaan kierrokseen homma sujui jo huomattavasti paremmin, vaikka en ollut suoritukseemme täysin tyytyväinen.
Sitten aloimme tulemaan päivän toista harjoitusta, jumppasarjaa, jossa oli ensin kolme estettä innarina ja tämän jälkeen yksi laukka-askel ja jälleen kolme estettä innarina (innari=sarjaeste, jonka väliin ei tule yhtään laukka-askelta, vaan hevonen ponnistaa alastulosta suoraan uuteen hyppyyn). Aluksi osa esteistä oli maapuomeina, mutta nopeasti ne nostettiin pieniksi esteiksi. Tehtävä ei ollut ihan helppo, sillä meillä tunnilla oli kaiken kokoisia heppoja ja poneja, joten askelvälit eivät millään olleet kaikille sopivat. Hevosille välit olivat hieman ahtaat, joten sisään piti tulla aika pienessä laukassa. Otto esitti jälleen omaa vuoroaan odotellessa "tanssiliikkeitä" - hieman oli pojassa virtaa ja intoa! Ja koska ratsuni oli intoa täynnä, meinasi välit käydä meille ahtaiksi. Esteiden välissä sai ottaa kunnon pidätteen, että selvisimme jälkimmäisestä osasta kunnialla. Tämä harjoitus onnistui meiltä hyvin ja kiitosta sain hyvästä istunnasta. Viuhkatehtävä olisi kuulemma sujunut huomattavasti paremmin, jos istuntani olisi ollut samanlainen kuin jumppatehtävässä. Mutta tunnista jäi kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis!

Lauantaina olikin tallin pikkujoulut, joita juhlittiin ravintola Isä Camillossa. Paikalla oli mukavan paljon tallin väkeä ja oli hauska nähdä ihmisiä niin erilaisessa ympäristössä ja laittautuneena. Ruoka oli aivan loistavaa, samoin kuin seura. Illan ohjelmassa oli vapaan seurustelun lisäksi mustalaisen päiväkirja, johon juhlavieraat antoivat adjektiivit. Ja kylläpä saikin nauraa, kun Anna luki tarinan höystettynä meidän antamilla, hyvinkin värikkäillä adjektiiveilla! Pikkujouluissa jaettiin myös kunniakirjoja sekä pokaaleita ansioituneille ratsastajille ja tallin väelle. Minut yllätettiin totaalisesti, kun pokaali napsahti allekirjoittaneelle ja Anna-Maijalle nimikkeellä vuoden kehittyneimmät senioriratsastajat (Tuija huom! ratsastukselliseti kehittyneimmät...)! Kiitos kaunis tästä tunnustuksesta! Tämä motivoi jatkamaan aloitetulla tiellä ja lämmitti mieltä!

Kuva Essi ja Tuija Voutilainen

Näissä tunnelmissa olikin viikko hyvä päättää tämän päiväiseen Hennan kouluvalmennukseen, jossa ratsunani oli Otto. Menin ensimmäistä kertaa Otolla kannuksilla ja hieman jännitin, etten suututa herkkää ratsuani tökkimällä sitä vahingossa kannuksilla. Pelko osoittautui aivan turhaksi. Alkukäyntien jälkeen aloitimme työskentelyn kolmella ympyrällä; pääty-ympyröillä laukkatyöskentelyä ja keskiympyrällä käynnissä sulkutaivutusta. Laukat sujuivat taas mallikkaasti, suluissa sain ohjeeksi olla kallistumatta ulospäin ja kääntämään vartaloani enemmän menosuuntaan. Tämä auttoikin heti ja myös sulut onnistuivat hienosti. Seuraavaksi sulkuja alettiin tekemään ravissa ja Henna joutui taas muistuttamaan vartalon kääntämisestä menosuuntaan. Ja jälleen homma alkoi toimia heti paremmin.
Seuraavaksi pääty-ympyröillä alettiin työstämään ravi-käynti siirtymiä ja keskiympyrällä laukka-ravi siirtymiä. Laukannostoissa sain ohjeeksi olla nojaamatta taakse ja pituutta piti kasvaa ylöspäin itse laukassa. Saatiin aikaan ihan hyviä nostoja, mutta välillä heppa jännittyi ja pää nousi nostossa. Itse laukat sujuivat hyvin ja alaspäin siirtymät olivat nyt parempia kuin aikaisemmin.
Loppuun otettiin vielä keskiraveja lävistäjillä ja voi että, kun Otto oli hieno! Ensimmäisen lävistäjän jälkeen Henna sanoi, että minulla oli käsi liikaa edessä ja heppa jäi ilman tuntumaa, jolloin pää nousi ylös. Käsi piti pitää omalla paikallaan ja tuntuman suuhun säilyä. Toinen kerta sujui jo huomattavasti paremmin ja heppa pysyi pyöreänä. Nyt pystyin istumaan ravissa, mutta lantio olisi saanut joustaa enemmän. Mutta itse ravi oli lennokasta ja hienoa! Loppuun ratsastettiin vielä heppoja eteen alas ja käveltiin pitkät loppukäynnit.

Mahtava tapa päättää viikko onnistuneeseen ja rankkaan valmennukseen! Oli nimittäin hiki tunnin jälkeen! Ja Otto oli jälleen aivan huippu hieno. Mutta ensi viikkoon!