Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Istuntaaa, pikkujoulut ja Hennan kouluvalmennus

Viikko alkoi perinteisesti koulutunnilla maanantaina ja Otto toimi ratsuna. Aiheena meillä oli istunta. Otto oli edellisellä tunnilla, joten ehdin katsomaan myös heidän tuntinsa lähes kokonaan. Yritän aina tulla tallille hyvissä ajoin, että ehtisin seuraamaan edeltävää tuntia edes jonkun aikaa, koska myös katsomalla muiden ratsastusta voi oppia. Tuntia seurasin kahviosta, joten en kuullut Sarin kommentteja enkä ohjeita. Olisi varmaan pitänyt mennä parvelle seuraamaan tuntia, mutta varustukseni oli sen verran kevyt ja muutenkin oli viluinen olo, että päädyin kahvion lämpöön.

Sain jälleen Ninalta hyvin verkatun hepon. Heidän menonsa näytti kahviosta käsin oikein hyvälle, joten odotukset olivat tunnin ja hepan suhteen korkealla. Alkuverkan pidin suhteellisen kevyenä, koska minullahan oli jo vertynyt heponen. Kävelin pitkään jonka jälkeen tein hieman avoja ja voltteja kaikissa askellajeissa.
Itse harjoitus tehtiin pääty-ympyröillä. Keskityimme tahtiin ja istuntaan käynnissä sekä ravissa ja teimme paljon siirtymiä. Otto tuntui tosi kivalle, vaikka alkuun käynti meinasi mennä kiireiseksi. Istunnan suhteen sain ohjeeksi pitää kädet samalla tasolla ja rentouttaa vasenta olkapäätä. Ongelmia oli myös oikean lonkan rentouttamisessa ja jalan saamisessa kunnolla hepon ympärille - Sari meinasi jo tulla roikkumaan oikeasta jalastani! Mutta kaiken kaikkiaan tunti sujui hyvin ja olin Ottoon tosi tyytyväinen. Siirtymät onnistuivat kivasti, kun muistin pitää pohkeet kiinni myös ravista käyntiin siirryttäessä. Ravissa tahti alkaa löytymään ja pyöreä muoto säilyy siirtymien läpi. Viikko alkoi siis oikein mukavissa tunnelmissa!

Kuvat Venla P ja Helmi

Estetunnille tiistaina ratsukseni oli laitettu Otto. Jee-onkin jo tovi vierähtänyt kun olen Otolla hypännyt! Aiheena istunta. Alkuverkan jälkeen aloitimme tulemaan kolmea viuhkassa olevaa puomia, joista uloimmat kaksi oli nostettu toisesta päästä (ulkopäädyt) kavaletiksi. Askellajina laukka ja tulimme ensin vasemmasta kierroksesta. Ensimmäinen yritys meni meillä päin honkia! Minulla ei ollut sisäpohje kunnolla läpi, ajauduimme ihan viuhkan sisäreunaan ja Otto kanttasi sisälle päin. Myös oma istunta ei ollut tasainen ja lähdin liikaa "hyppyihin" mukaan. Palaute suorituksesta ei ollut mitenkään imartelevaa...Eikun uusiksi ja nyt onnistui jo vähän paremmin. Vasen kierros on minulle tosi haastava enkä meinaa saada millään vasenta pohjetta läpi. Turhauttavaa! Oikeaan kierrokseen homma sujui jo huomattavasti paremmin, vaikka en ollut suoritukseemme täysin tyytyväinen.
Sitten aloimme tulemaan päivän toista harjoitusta, jumppasarjaa, jossa oli ensin kolme estettä innarina ja tämän jälkeen yksi laukka-askel ja jälleen kolme estettä innarina (innari=sarjaeste, jonka väliin ei tule yhtään laukka-askelta, vaan hevonen ponnistaa alastulosta suoraan uuteen hyppyyn). Aluksi osa esteistä oli maapuomeina, mutta nopeasti ne nostettiin pieniksi esteiksi. Tehtävä ei ollut ihan helppo, sillä meillä tunnilla oli kaiken kokoisia heppoja ja poneja, joten askelvälit eivät millään olleet kaikille sopivat. Hevosille välit olivat hieman ahtaat, joten sisään piti tulla aika pienessä laukassa. Otto esitti jälleen omaa vuoroaan odotellessa "tanssiliikkeitä" - hieman oli pojassa virtaa ja intoa! Ja koska ratsuni oli intoa täynnä, meinasi välit käydä meille ahtaiksi. Esteiden välissä sai ottaa kunnon pidätteen, että selvisimme jälkimmäisestä osasta kunnialla. Tämä harjoitus onnistui meiltä hyvin ja kiitosta sain hyvästä istunnasta. Viuhkatehtävä olisi kuulemma sujunut huomattavasti paremmin, jos istuntani olisi ollut samanlainen kuin jumppatehtävässä. Mutta tunnista jäi kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis!

Lauantaina olikin tallin pikkujoulut, joita juhlittiin ravintola Isä Camillossa. Paikalla oli mukavan paljon tallin väkeä ja oli hauska nähdä ihmisiä niin erilaisessa ympäristössä ja laittautuneena. Ruoka oli aivan loistavaa, samoin kuin seura. Illan ohjelmassa oli vapaan seurustelun lisäksi mustalaisen päiväkirja, johon juhlavieraat antoivat adjektiivit. Ja kylläpä saikin nauraa, kun Anna luki tarinan höystettynä meidän antamilla, hyvinkin värikkäillä adjektiiveilla! Pikkujouluissa jaettiin myös kunniakirjoja sekä pokaaleita ansioituneille ratsastajille ja tallin väelle. Minut yllätettiin totaalisesti, kun pokaali napsahti allekirjoittaneelle ja Anna-Maijalle nimikkeellä vuoden kehittyneimmät senioriratsastajat (Tuija huom! ratsastukselliseti kehittyneimmät...)! Kiitos kaunis tästä tunnustuksesta! Tämä motivoi jatkamaan aloitetulla tiellä ja lämmitti mieltä!

Kuva Essi ja Tuija Voutilainen

Näissä tunnelmissa olikin viikko hyvä päättää tämän päiväiseen Hennan kouluvalmennukseen, jossa ratsunani oli Otto. Menin ensimmäistä kertaa Otolla kannuksilla ja hieman jännitin, etten suututa herkkää ratsuani tökkimällä sitä vahingossa kannuksilla. Pelko osoittautui aivan turhaksi. Alkukäyntien jälkeen aloitimme työskentelyn kolmella ympyrällä; pääty-ympyröillä laukkatyöskentelyä ja keskiympyrällä käynnissä sulkutaivutusta. Laukat sujuivat taas mallikkaasti, suluissa sain ohjeeksi olla kallistumatta ulospäin ja kääntämään vartaloani enemmän menosuuntaan. Tämä auttoikin heti ja myös sulut onnistuivat hienosti. Seuraavaksi sulkuja alettiin tekemään ravissa ja Henna joutui taas muistuttamaan vartalon kääntämisestä menosuuntaan. Ja jälleen homma alkoi toimia heti paremmin.
Seuraavaksi pääty-ympyröillä alettiin työstämään ravi-käynti siirtymiä ja keskiympyrällä laukka-ravi siirtymiä. Laukannostoissa sain ohjeeksi olla nojaamatta taakse ja pituutta piti kasvaa ylöspäin itse laukassa. Saatiin aikaan ihan hyviä nostoja, mutta välillä heppa jännittyi ja pää nousi nostossa. Itse laukat sujuivat hyvin ja alaspäin siirtymät olivat nyt parempia kuin aikaisemmin.
Loppuun otettiin vielä keskiraveja lävistäjillä ja voi että, kun Otto oli hieno! Ensimmäisen lävistäjän jälkeen Henna sanoi, että minulla oli käsi liikaa edessä ja heppa jäi ilman tuntumaa, jolloin pää nousi ylös. Käsi piti pitää omalla paikallaan ja tuntuman suuhun säilyä. Toinen kerta sujui jo huomattavasti paremmin ja heppa pysyi pyöreänä. Nyt pystyin istumaan ravissa, mutta lantio olisi saanut joustaa enemmän. Mutta itse ravi oli lennokasta ja hienoa! Loppuun ratsastettiin vielä heppoja eteen alas ja käveltiin pitkät loppukäynnit.

Mahtava tapa päättää viikko onnistuneeseen ja rankkaan valmennukseen! Oli nimittäin hiki tunnin jälkeen! Ja Otto oli jälleen aivan huippu hieno. Mutta ensi viikkoon!