Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Hiljaiselo päättyköön: estekisat ja kadonneen istunnan metsästystä

Heippa vaan piiiitkästä aikaa! Nyt on opinnäytetyö tehty ja on taas aikaa kirjoitella kuulumisia tänne blogin puolelle. Edellisestä kerrasta onkin tosiaan jo vierähtänyt tovi...  Mistähän sitä aloittaisi? No jos vaikka uusimmista kuulumisista eli eilisistä tallin estekisoista.

Sunnuntaina oli siis tallin estekisat ja menin niissä Kurmiksella kaksi luokkaa 70 ja 80cm. Lettu lähti Sarin kanssa Ypäjälle, joten en vieläkään päässyt hyppäämään sillä kisoissa. Tämä asia korjaantunee kahden viikon kuluttua KuoRin estekisoissa, jossa olisi tarkoitus mennä Letulla joku seuraluokka. Kääks - siitä onkin aikaa, kun ulkopuoliset kisakentät ovat minua kutsuneet! Ja jottei elämä käy liian leppoisaksi, ensi viikonloppuna kolutaan kouluaitojen sisäpuolella Rommin kanssa KuoRin seurakisoissa. Koulukisoissa en ole ikinä ulkopuolisissa ollut, joten hieman on perhosia vatsassa. Luokkana onkin ensikertalaiselle Helppo C. Minulla tuppaa koulukisoissa jännitys sabotoimaan suorituksia, joten tavoitteena olisi muistaa hengittää radan aikana useammin kuin kerran ja muistaa ratsastaa eikä matkustaa. 

Mutta niin, ne sunnuntain estekisat. Kurmiksen kanssa siis kisailtiin tälläkin kertaa. Verkassa hepo oli mukavan rento ja rauhallinen. Verkkahypyt sujuivatkin mallikkaasti molemmissa luokissa. 70 cm luokka meni hyvin, ja oltiin kolmansia häviten voittajalle vain sekunnin. Sarjalle tuli hieman huono lähestyminen, mutta selvittiin kuitenkin siitä kunnialla. Hieno Kurmis! Toisessa luokassa teimme harmittavan pudotuksen ensimmäiselle esteelle, joten uusintakierros korotetuilla esteillä jäi tällä kertaa kokematta. Toisaalta en ole Kurmiksella hypännyt 90 cm kuin yksittäisinä esteinä, joten eipähän tarvinnut panikoida ainakaan estekorkeuden suhteen. Treeniä vaan alle niin jospa jo ensi kaudella päästäisiin hyppäämään 90 cm ratoja! Muuten rata meni suht hyvin, mutta meno olisi voinut olla tasaisempaa. Eli treeniä, treeniä ja treeniä! Olin kuitenkin tosi tyytyväinen ratoihin ja Kurmikseen. Se on ihana pieni suuri sporttinen otus!

Maanantaina ratsastin poikkeuksellisesti aikaisemmassa ryhmässä, koska kyseinen ryhmä meni KuoRin juhlakentällä. Tarkoituksena oli treenailla kouluradan kuvioita viikonlopun kisoja silmällä pitäen. En kuitenkaan mennyt Rommilla vaan ratsunani oli Kurmis. Nina treenasi Rommilla, koska hänkin osallistuu sillä viikonlopun kisoihin. Ja koska Nina menee useamman luokan ja vaikeampia luokkia kuin minä, oli hänen järkevämpää ratsastaa Rommilla. Teimme sisääntuloja ravissa, puolikkaita volttikahdeksikkoja (ottakoon tuosta ilmauksesta selvää ken saa...), ravilisäyksiä sekä laukkavoltteja ja -ympyröitä. Kurmis yllätti minut ihan totaalisesti ja positiivisella tavalla! Suurimman osan tunnista hepo kulki kauniissa muodossa ja kuunteli pieniäkin apuja. Kun kuskin keskittyminen herpaantui, myös hepo nosti päänsä ja paketti levisi. Henna huomautteli minua useaan otteeseen kyynärpään paikasta kyljen vieressä ja samoin ranteen rentouttamisesta. Alapohjekkin tuppasi irtautumaan kyljestä. Viime aikoina olen myös kehittänyt pahan tavan istua hieman etukenossa. En ymmärrä mistä moinen juontaa juurensa, mutta on äärimmäisen ärsyttävää tiedostaa virhe itse osaamatta kuitenkaan korjata sitä. Aina kun istuin suorassa, tuntui kuin olisin nojannut taaksepäin! Tämä ongelma ilmaantui vajaa pari kuukautta sitten ja sitä on nyt yritetty korjata. Sarin pitämä istuntatunti auttoi jo vähän, mutta useampi olisi nyt paikallaan. Täytyykin nyt varata pari istuntatuntia, ettei ongelma enää pahenisi.

Tänään (tiistaina) estetunnilla jatkoin Kurmiksen kanssa. Aiheena meillä oli erikoisesteet ja Henna piti tunnin. Rakennettiin maneesiin neljä eríkoisestettä ja niitä hypeltiin yksittäin ja ratana. Kurmis ei esteitä kyttäillyt ja saatiin aikaiseksi tosi kivoja hyppyjä. Hepo myös monotti välillä esteen päällä ilmaa takajalallaan kun oli niin kivaa hypätä! Mina sain taas hyvän muistutuksen katseen tärkeydestä esteratsastuksessa. Minullahan oli joskus se ongelma, että tuijotin ponnistuspaikkaa enkä esteen yli. Tänään tein saman virheen kerran ja jo meinasi tulla kielto. Viime hetkellä nostin katseen ja selvitettiin este. Tämän jälkeen katse olikin visusti suunnattu yli esteiden. Toinen ahaa-elämys oli takapuolen nostaminen ylös penkistä. Heti kun nostin pepun irti satulasta ja pidin jalat lähellä hevosta, saatiin laukka pysymään tasaisena. Lähestymiset onnistuivat paremmin ja laukka pyöri kunnolla. Nyt myös tultiin Kurmiksen kanssa jo yli 80 cm esteitä. Jee - en tosin tiennyt estekorkeutta ennen kuin suorituksen jälkeen, kun Henna nauraen paljasti korkeudet. Meitä saatettiin johtaa hellästi harhaan korkeuden suhteen... Tosin nyt en tajunnut edes jännittää korkeutta, kun luulin meneväni pienempää. Ja hienosti meni! Hassua, kuinka esimerkiksi Letulla 90 cm esteet eivät edes tunnu korkeilta.

  Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa. Kisapäivän kuvista kaunis kiitos Johanna Laitiselle ja Harri Monoselle!

Koulukisat ja treeniä

Heippa! Postailu on taas omalta osaltani jäänyt hieman vähäiseksi ja hepparintamalla ollaan ehditty tehdä jo vaikka sun mitä.

Ratsastettu on jälleen ahkeraan tahtiin ja yhdet koulukisatkin on tässä välissä olleet ja toiset (este)kisat ovat tulossa ihan pian. Aloitetaan vaikka koulukisoista, koska ne olivat ensin.  Menin Rommilla tallikisoissa Helpon A:n ja hevonen toimi etenkin verryttelyssä kuin ajatus. Se oli vähän pörheämpi kuin tunneilla ja tuntui heti alkukäyntien aikana hyvältä. Saimme verrytellä rauhassa kahdestaan Ellan kanssa, koska muut eivät sillä kertaa osallistuneet viimeiseen luokkaan. Tein verryttelyssä paljon siirtymiä ja väistöjä ja parit keskiravitkin otin. Verryttelyaika oli perinteinen 20 minuuttia. Rata oli aika haastava, koska se on sama rata mitä esimerkiksi ratsastuksenohjaajat menevät loppukokeissa. Sekä radalle sisääntulo että lopputervehdys piti suorittaa keskihalkaisijalle laukassa, ja rataan kuului myös pohkeenväistöä, vastalaukkaa ja takaosakäännöstä.

Radalle mentäessä Rommi olisi voinut olla hitusen virkeämpi, se opettajankin mukaan helposti jännittyy radalla ja ikään kuin "vetäytyy kuoreensa" eikä näytä parastaan juurikaan keskiaskellajeissa, jotka jäivätkin vaisuiksi. Se myöskin jumitti ensimmäisessä pohkeenväistössä, eikä olisi halunnut väistää. Meinasin jo vaipua epätoivoon, mutta onneksi saatiin tehtävä suoritettua jotenkin loppuun saakka. Seuraavan virheen tein sitten minä. Menin pilaamaan muuten ihan hyvän radan unohtamalla ihan helpon asian. Onneksi sain unohduksen jälkeen kasattua itseni, ja laukkaohjelma olikin tuomarin mukaan eheä ja tasainen. Olin itse suoritukseemme tyytyväinen, ensimmäinen yhteinen Helppo A ja töppäyksiin nähden hyvät prosentit!

Olin myös joku aika sitten Hennan kouluvalmennuksessa Letulla. Lettu olisi tahtonut juosta alkuun pois altani ja oli muutenkin liian kiireinen. Se oli myös normaalia epätasaisempi, ja välillä hermostuikin ja nosti päänsä protestiksi ylös. Sain ohjeeksi rauhoittaa hevosta istunnalla ja keventää kättä. Lopputuntia kohden meno tasoittui, mutta minua jäi harmittamaan kun en saanut ratsastettua heppaa niin tasaiseksi kuin yleensä. Henna antoi ohjeeksi treenata oikeaa kyynärkulmaa ja pitää ranne liikkuvana, ettei se jännity liikaa jolloin myös herkkäsuinen Lettu protestoi voimakkaasti.

Osallistuin myös estevalmennukseen, jolla menimmekin poikkeuksellisesti isolla juhlakentällä. Radan rakennus alkoi jo kello 7.30 joten tallilla oltiin koko porukka tomerana jo heti aamusta. Rata rakentui todella nopeasti hyvällä tiimihengellä! Ensin oli hevosten ryhmä, jossa olin myös minä ratsunani Otto. Hevoset olivat kaikki todella innokkaita ja alkutunti menikin hevosten rauhoitteluun ja kieli keskellä suuta ratsastamiseen. Ottokin oli selkeästi innoissaan ja sitä ei tarvinnut laukassa paljoa käskeä eteen, päinvastoin laukkaa piti lopputunnista rauhoittaa. Parille esteelle tulimme liian pohjaan, jonka vuoksi Otto joutui tekemään huonoja hyppyjä ja minä en päässyt kunnolla mukaan. Tästä saatiinkin topakkaa palautetta ja loppu valmennus sujui lähestymisten suhteen jo mallikkaasti. Lopuksi hyppäsimme radan, ja olin Ottoon oikein tyytyväinen. :)

Tässä vielä video estevalmennuksista-

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Rissalan koulukisat kuvapostaus osa 2/2

Rissalan koulukisojen kuvapostaus jatkuu. Luvassa tunnelmointia kisakulisseista sekä materiaalia itse radalta!

Kisatiimi Rose; Sanni, Nina ja poni itse.

Ensimmäinen pari uunista ulos; Helmi ja Limppu sekä Nina ja Rose matkalla verkkaan Sarin opastuksella.

Helmi ja Limppu verryttelemässä.

Tyytyväinen ratsukko onnistuneen radan jälkeen.

Johanna ja Limppu odottamassa vuoroaan- kauniina ja komeina tietysti!

Johanna ja Limppu radalla.

Nina ja Rose radalla.

Iloista kisakansaa. 

Sanni ja Rose sijoittuivat luokassaan upeasti viidenneksi. Palkintojenjaossa lainahevosena Adamis, joka pääsi ottamaan ilon irti kunniakierroksesta!

Essi ja Muumi suorituksessa.

Ella ja Muumi odottamassa suoritusvuoroaan.

Huoltojoukkojen tehtävänä on toimia myös kannustusjoukkoina ratojen (ja palkintojenjakojen) aikana! 

Kisapäivä sai komean päätöksen, kun Ella ja Muumi pokasivat voiton K.N. Specialista.

Siinäpä aimo annos kuvia Rissalan kisoista- seuraavaa kisareissua odotellessa! Mitä mieltä lukijaraati on kuvapostauksesta, toteutetaanko jatkossakin?

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Rissalan koulukisat kuvapostaus osa 1/2

Tällä kertaa hieman erilainen postaus (ja tämäkin tulee hieman myöhässä - pahoittelut), luvassa nimittäin kuvapostaus Rissalan tallilla 23.3. pidetyistä seurakisoista, jossa olin mukana kisahoitajan roolissa. Meidän tallilta lähtikin useampi ratsastaja (Venla, Sanni, Nina, Johanna, Helmi, Ellamaria ja Essi) kohti kisakenttää ja heppoja mukana oli neljä (Limppu, Muumi, Adamis ja Rose). Kisat menivät hienosti ja tytöt ratsastivat kaikki tosi kauniisti. Kotiin tuomisina kisakokemuksen lisäksi Ellamarian 1. sija K.N Specialissa ja Sannin 5. sija Helpossa C:ssä. Ohessa kisapäivä kuvina – olkaapa hyvät!

P.s Itse ottamieni kuvien lisäksi, sain Helmiltä hänen äitinsä ottamia kuvia kisapäivästä. Kiitos kaunis!  

EDIT: Kuvien suuren määrän vuoksi, kuvapostaus jouduttiin jakamaan kahteen osioon postauksen latautumisen nopeuttamiseksi. 

Ennen kuin matkaan voidaan lähteä, on laitettava kamat kasaan ja puunatta ponit kisakuntoon. 

Limppu saa kouluradalle letit tukkaan.

Adamis pääsee myös puunauksen kohteeksi- ja Show Shinea palaa!

Huoltojoukkoja tarvitaan myös fyysisien avujen vuoksi; äiti Voutilainen roudaushommissa.

Rose ja Limppu lastauskunnossa

Kisamatkoilla opitaan myös sitä kuuluisaa hevosmiestaitoa! Myös hevosten lastaus ja kuljetus tulee kisaajille tutuksi.

Perillä! 

Vaikka matka kisapaikalle oli lyhyt, ponit kävelytetään kuljetuksen jäljeltä maasta käsin, jotta saadaan paikat kopissa seisomisen jälkeen vertymään!

Kisatiimiläiset asemissaan.

Tukka nutturalle ja kisavermeet niskaan!

Kuvapostauksen toisessa osiossa jatketaan kisapaikan kulissikuvilla ja päästään ihailemaan ratsukoita itse suorituksissakin!