Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Takaisin satulaan

Lupailin viime blogikirjoituksessani kertoilla kuulumisia Hennan kouluvalmennuksesta, mutta aikaa on vierähtänyt valmennuksesta jo sen verran kauan, että tehdyt harjoitukset ovat päässeet autuaallisesti unohtumaan (hölmö minä, kun en heti kirjoittanut ratsastuspäiväkirjaan valmennuksesta). Rommilla kuitenkin valkan menin ja muistin mukaan valmennus sujui hienosti.

Seuraavalla viikolla mentiin tiistain estevalmennusryhmän kanssa maastoesteitä - ekaa kertaa talven jälkeen. Ratsuksi minulle oli laitettu Kurmis. Hieman alkoi siinä vaiheessa jännittää, miten Kurmis pysyy minulla hallinnassa. Poika kun ei ollut ihan hetkeen maastoesteitä hypännyt. Tallilta sain lainaan turvaliivin, koska sellaista en ole vielä saanut hankittua. Joten kun varustus oli kunnossa, suunta kohti maastoesteitä. Alkuun hypättiin hiekkakentän vieressä olevia tukkeja ja meillä oli ainakin vauhtia riittävästi... Hepon sai kuitenkin pysäytettyä melko hyvin esteen jälkeen. Saimme aikaiseksi hyvin erilaisia hyppyjä - yksi ajautui pohjaan ja toinen hypättiin sitten kaukaa. Jostain syystä olimme Kurmiksen kanssa eri mieltä ponnistuspaikoista, taisi kuitenkin joku hyppy sujua ponnistuspaikkojenkin osalta ihan hyvin.

Lähtövuoron odottaminen oli melkoista showta: poika ei malttanut millään pysyä paikallaan ja esitti aika komeita pystyyn nousuja. Niin kauan kun Sanni piti meitä riimulla kiinni, kaikki oli hyvin, mutta kun riimusta pääsettiin irti alkoi heti tapahtua. Herran piti ensin hypätä joku näkymätön este pystyyn nousujen jälkeen ja vasta sitten päästiin liikkeelle. Tuntui olevan Kurmiksella tosiaankin hauskaa ja intoa oli vaikka muille jakaa! Harmi vaan, ei päässyt poika hyppäämään koko maastoesterataa, sillä kolmannelle esteelle tultaessa hepo hyppäsi hieman vinoon ja kompastui alastulossa. Seuraavaksi huomasinkin makaavani maassa ja maistelevani multaa. Nilkaan koski hurjana (piti ihan itkeä ja ulista) ja päässä humisi, mutta muuten paikat tuntuivat ehjiltä. Sari-ope oli onneksi heti vierellä rauhoittelemassa ja kaiken lisäksi hyppelyitä oli katsomassa lääkäri, joka piteli sitten koipeani ylhäällä. Hetki siinä pötköteltiin puskassa ja kuulosteltiin oloa, jonka jälkeen sain Pirjolta mönkijällä kyydin tallille. Poikakaverini tuli minut hakemaan ja päivystyksen kautta mentiin kotiin. Selvisin onneksi vähillä vammoilla. Lievä aivotärähdys ja nilkan nivelsiteiden venähtäminen olivat tippumisen saldona. Tiedossa oli siis tovi kepeillä könkkäämistä ja harras toive, että nilkka parantuu mahdollisimman nopeasti.

Hepan selkään kipusinkin jo kahden viikon kuluttua. Maanantaina menin koulutunnin Rommilla ja aiheena vastataivutukset. Menin tunnin ilman jalustimia, kun nilkka tuntui vielä hieman aralta. Rommi oli tosi kiva ja toiseen suuntaan vasta-asetukset onnistuivat hienosti. Toiseen suuntaan taas hommasta ei tullut oikein mitään kun hepo punkesi pohjetta vastaan eikä halunnut taipua. Tähän suuntaan sainkin ohjeeksi tehdä mielummin sulkutaivutusta. Sulkutaivutus sitten onnistuikin paremmin. Laukkaa otimme pääty-ympyröillä ja myös laukassa heppa tuntui tosi kivalle ja kuunteli hyvin pidätteitä. Loppuraveihin laitoin jalustimet jalkaan ja tunnustelin nilkan kestävyyttä kevennellen. Hieman tuntui koipi huteralta, mutta koska kipua ei tuntunut, päätin osallistua tiistain estetunnille isolla kentällä. Hennan kanssa kävin osallistumisesta hieman neuvotteluja, mutta lupasin teipata nilkan hyvin ja lopettaa hyppelyt, jos tuntuisi pahalta. Sain siis luvan myös opelta osallistua tunnille.

Tiistaina siis mentiin isolla kentällä esteitä pienessä vesisateessa, ratsuna Lettu. Tunnin meille piti Henna Sarin viettäessä ansaittua kesälomaa. Alkuverkan jälkeen hyppäsimme pientä pystyä ja harjoittelimme laukanvaihtoja. Laukat vaihtuivat hyvin ja Lettu oli todella kevyt ratsastaa. Seuraavaksi lisäsimme harjoitukseen kaksi estetettä lisää, tarkoituksena edelleen saada onnistuneet laukanvaihdot. Lettu oli ihan super hyvä ratsastaa, paikat osuivat kohdilleen ja laukatkin vaihtuivat onnistuneesti. Tarkoitus oli tulla ensin rauhassa ja kunnollisilla teillä nämä kolme estettä ja sitten uudestaan uusinnan omaisesti. Minä jätin suosiolla uusintakierroksen väliin, sillä en pystynyt käyttämään oikeaa jalkaa "täydellä teholla" enkä halunnut rasittaa jalkaa enempää kuin oli tarpeen. Hyppäsin kuitenkin vielä loppuun radan, koska Lettu oli nyt parempi kuin koskaan enkä malttanut jättää tilannetta hyödyntämättä. Ratakin sujui hyvin ja kuski oli enemmän kuin tyytyväinen ratsuunsa! Hypyissä jalat heilahtivat taakse, mutta tämä johtui varmaan osaksi siitä, että varoin nilkkaa eikä paino ollut tästä syystä tasaisesti jalustimilla. Toivottavasti tämä ongelma ei ole pysyvää laatua vaan johtui tosiaan vain nilkan varomisesta. Se selvinnee seuraavalla estetunnilla. Siihen asti se on moikka!

Kuvat vanhoja kuvia: Tiina Melasniemi (Rommi) ja Aaveen.net (Lettu). 

KuoRin kisojen kuvapostaus osa I

Toimituksenkin puolesta ihanaa kesää ja kesäkuun alkua! Onnekkaimmat ovat jo päässeet kesälaitumille- tallin hepat kirjaimellisesti ja koululaiset kuvainnollisesti- mutta tallilla touhuilut jatkuu tuttuun tapaan! Kirjoitellaan kesäkuulumisia kuitenkin enemmän toisella kertaa, tällä kertaa olisi tarkoitus julkaista kisakuvia parin viikon takaisilta kisaviikonlopuilta.

Sorsislaisia osallistui KuoRin järjestämiin seura- ja aluekisoihin kahtena viikonloppuna huima määrä. Molempina viikonloppuina startteja oli parisenkymmentä, joka taisi olla tähän asti ennätysmäärä! Ruusukkeitakin kertyi 11 kappaleen verran, joista kymmenen oli oppilaitten ja yksi Sarin ratsastama. Kokonaiset tulokset voi katsoa kätevästi Kipasta.

Annetaan kuvien kuitenkin puhua puolestaan! Jostain syystä yleisön kameroihin oli tarttunut huomattavasti enemmän kuvia esteviikonlopulta (ja palkintojenjaosta kuin radoilta!), joten kuvapostausksen ensimmäinenkin osa jää vahvasti estepainotteiseksi.

Ella ja Kunkku kauniina ja komeina

Saara Rommin kanssa ensimmäisissä ulkopuolisissa koulukisoissa

Ja ruusukkeitahan sieltä napsahti-ansaittu tuuletus ensikertalaiselta!

Kannustusjoukko kylmissään katsomossa. Onneksi kisafiilis piti jokaisen sorsislaisen lämpimänä kisaviikonloppujen yli!

Harhailevista katseista huolimatta voinemme päätellä kuvassa tapahtuvan viimeisten vinkkien jakamista ennen radalle lähtöä.  

Santra ja Limppu 

Santra palkintojenjaossa. Ensimmäiset kisat Limpun kanssa onnistuneesti takana!

Poni ylpeänä voitostaan.

Venla ja Adamis nappasivat luokkavoiton! 

Essi ja Muumi nappasivat ruusukkeen samaisesta luokasta.

Voittajien on helppo hymyillä!

Kisajengin tuuletus! Kahdelta viikonlopulta yhteensä saldona 11 sijoitusta, joista yksi meni myös Sarille ja Letulle koulukisojen helppo A luokassa.

Jatketaan kuvapostauksen toisessa osassa vielä estekisojen kuvilla. Hyvää sunnuntain jatkoa toimituksesta!

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Kisatunnelmia

Nyt on sitten käyty ekat ulkopuoliset koulukisat ikinä! Samoin myös ulkopuolisista estekisoista selviydytty kunnialla. Ja itselleni asettaman tavoitteet tuli saavutettua: koulukisoissa muistin hengittää useammin kuin kerran enkä jäänyt vain matkustelemaan. Estekisoissa tavoitteena oli muistaa rata ja selvittää se puhtaasti. Esteradalla hengittäminen tosin taisi välillä unohtua, mutta ei kuitenkaan happi loppunut kesken radan. :)

Koulukisat siis käytiin 3.5. Sorsasalossa ja järjestävänä seurana KuoR. Menin Helpon C:n ja ratsuna oli Rommi. Rommi oli ihan super hieno ja kuskin jännityskin saatiin siedettäviin mittoihin. Suuri kiitos siitä kuuluu Sarille, joka sai minut verkassa rentoutumaan ja unohtamaan jännityksen. Vielä ennen radalle menoa Anna huikkasi Hennalta terveiset, että muista hengittää. Mutta ohjeet siis toimivat eikä happi loppunut kesken radan. Sarilta sain myös apua Rommin lettien kanssa, jotka eivät tahtoneet pysyä kasassa. En ole ennen hevosta letittänytkään, joten jälki oli sen mukaista. Nyt pitääkin alkaa harjoitella letitystä, ettei seuraavan kerran tarvitse pyytä valmentajan apua...

Mutta kisat menivät hienosti - tultiin Rommin kanssa jaetulle toiselle sijalle prosentein 59.722%. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun itse olin vain tyytyväinen, että selvitin radan kunnialla läpi. Alkuverkassa Rommilla riitti virtaa ja se tuntui innostuvan kisatohinasta. Itse rata meni muuten kivasti, mutta siirtymissä hepo jännittyi. Omiin käsiin pitää kiinnittää vielä paljon huomiota, nyt ne taas valuivat aika ajoin syliin ja myöskään tuntuma ei säilynyt tasaisena. Istunta ei ihme kyllä ollut nyt niin pahasti etukenoista - liekkö kisatilanne saanut ryhdin oikenemaan. Paljon on kuitenkin vielä töitä tehtävänä, mutta hyvin menivät kuitenkin ekoiksi kisoiksi. Tuomari oli kommentoinut seuraavasti: "Myönteinen, tasainen suoritus, vielä ongelmia tuntuman kanssa eli pyri tasaisempaan tuntumaan ja ratsasta takaosaa vahvemmin mukaan pohkein."  Hyvin järjestetyt kisat, mahtava heppa ja ihanan kannustavat Sorsislaiset tekivät päivästä hienoakin hienomman!

  Seuraavana viikonloppuna vuorossa olikin sitten KuoRin estekisat ja jälleen kisapaikkana Sorsasalo. Menin seurakisapäivänä eli lauantaina, ratsuna Lettu ja luokkana 80 cm. Nina meni Letulla saman luokan ennen minua, joten verkassa otin vain muutaman hypyn. Lettu tuntui mukavalta eikä niin raskaalta kuin yleensä, joten hyvillä mielin lähdettiin suoritusta tekemään. Paikat osuivat hyvin kohdilleen ja perusrata meni suunnitellusti. Uusinnassa en löytänyt Letusta isompaa vaihdetta, joten jatkoimme samalla tasaisella rytmillä, mutta pyrin tekemään pienempiä teitä. Tässä vaiheessa aloin jo itse olemaan aika poikki (unohdin hitsi soikoon hengittää!), joten harmikseni tein viimeiselle esteelle tosi pitkän tien. Radan kävelyssä oli kyllä jo reitti suunniteltu, mutta sen verran hapotti, että reitti unohtui... Saldona kuitenkin puhdas rata ja lopputuloksissa olimme sijalla 17. (lähtijöitä luokassa 39). Hieman jäi harmittamaan ylipitkä tie viimeiselle esteelle, mutta muutoin olin tosi tyytyväinen rataan ja Lettuun. 

Viime aikoina olen mennyt useasti Kurmiksella. Tämänkin viikon molemmat tunnit ratsunani toimi tämä sporttinen pikku musta. Kurmiksella olen myös ollut kahdesti isolla juhlakentällä; kerran hyppämässä ja kerran koulutreeneissä (josta olikin edellisessä postauksessa kerrottu). Estehyppelyt sujuivat oikein mallikkaasti isolla kentällä, vaikka välillä tuntui että jarrut puuttuvat. Esteen jälkeen hepo olisi mielellään revitellyt enemmänkin, sain sen kuitenkin kontrolliin muutaman kiihdytyksen jälkeen. Mutta hauskaa oli! 

Tiistain estetunnilla Kurmis oli aivan huippu! Itse mokailin tunnin alussa enkä keskittynyt kunnolla, mutta loppua kohti homma parani huimasti. Alkuun tultiin kahta pientä pystyä, jotka oli sijoitettu puoliympyrälle. Tämä oli se tehtävä, jossa kuski ei ollut ihan ajan tasalla... Ensimmäisen esteen jälkeen hepo kanttasi kylkimyyryä kohti toista estettä ja lähetymiset menivät aivan pipariksi. Sari käski hypätä ekan esteen aivan ulkoreunasta, jolloin saatiinkin lähestymiset toiselle esteelle onnistumaan. Sarjaeste ei tuottanut ongelmia eikä myöskään lankku tai muuri. Kun tultiin esteitä ratana, meni lähestyminen puoliympyrällä oleville pystyille jälleen ihan päin honkia - mentiin kakkos esteestä ohi... Muutoin rata sujui hyvin. Lopuun korotettiin vielä esteitä ja ainakin muuriokserilla oli korkeutta 90 cm. Ohjeeksi sain rentoutua ja olla ottamatta hepoa niin paljon kiinni ennen estettä. Viimeinen rata sujuikin oikein mallikkaasti ja Kurmis teki hienoja hyppyjä esteille. Myös paikat osuivat kohdilleen. Poika oli jälleen ihanan eteenpäin pyrkivä, mutta ei kiireinen eikä se myöskään häseltänyt turhia. 

Tällä viikolla onkin vielä sunnuntaina Hennan kouluvalmennus isolla kentällä. Niihin tunnelmiin palailen sitten ensi postauksessa. Tämän postauksen kuvista kiitän jälleen "vakikuvaajiani" Harria ja Leenaa! "Kuvausassistentit" Helmi ja Anna-Maija ansaitsevat myös kauniit kiitokset, Tuijaa ja Essiä unohtamatta. :)