Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Kisatunnelmia

Nyt on sitten käyty ekat ulkopuoliset koulukisat ikinä! Samoin myös ulkopuolisista estekisoista selviydytty kunnialla. Ja itselleni asettaman tavoitteet tuli saavutettua: koulukisoissa muistin hengittää useammin kuin kerran enkä jäänyt vain matkustelemaan. Estekisoissa tavoitteena oli muistaa rata ja selvittää se puhtaasti. Esteradalla hengittäminen tosin taisi välillä unohtua, mutta ei kuitenkaan happi loppunut kesken radan. :)

Koulukisat siis käytiin 3.5. Sorsasalossa ja järjestävänä seurana KuoR. Menin Helpon C:n ja ratsuna oli Rommi. Rommi oli ihan super hieno ja kuskin jännityskin saatiin siedettäviin mittoihin. Suuri kiitos siitä kuuluu Sarille, joka sai minut verkassa rentoutumaan ja unohtamaan jännityksen. Vielä ennen radalle menoa Anna huikkasi Hennalta terveiset, että muista hengittää. Mutta ohjeet siis toimivat eikä happi loppunut kesken radan. Sarilta sain myös apua Rommin lettien kanssa, jotka eivät tahtoneet pysyä kasassa. En ole ennen hevosta letittänytkään, joten jälki oli sen mukaista. Nyt pitääkin alkaa harjoitella letitystä, ettei seuraavan kerran tarvitse pyytä valmentajan apua...

Mutta kisat menivät hienosti - tultiin Rommin kanssa jaetulle toiselle sijalle prosentein 59.722%. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun itse olin vain tyytyväinen, että selvitin radan kunnialla läpi. Alkuverkassa Rommilla riitti virtaa ja se tuntui innostuvan kisatohinasta. Itse rata meni muuten kivasti, mutta siirtymissä hepo jännittyi. Omiin käsiin pitää kiinnittää vielä paljon huomiota, nyt ne taas valuivat aika ajoin syliin ja myöskään tuntuma ei säilynyt tasaisena. Istunta ei ihme kyllä ollut nyt niin pahasti etukenoista - liekkö kisatilanne saanut ryhdin oikenemaan. Paljon on kuitenkin vielä töitä tehtävänä, mutta hyvin menivät kuitenkin ekoiksi kisoiksi. Tuomari oli kommentoinut seuraavasti: "Myönteinen, tasainen suoritus, vielä ongelmia tuntuman kanssa eli pyri tasaisempaan tuntumaan ja ratsasta takaosaa vahvemmin mukaan pohkein."  Hyvin järjestetyt kisat, mahtava heppa ja ihanan kannustavat Sorsislaiset tekivät päivästä hienoakin hienomman!

  Seuraavana viikonloppuna vuorossa olikin sitten KuoRin estekisat ja jälleen kisapaikkana Sorsasalo. Menin seurakisapäivänä eli lauantaina, ratsuna Lettu ja luokkana 80 cm. Nina meni Letulla saman luokan ennen minua, joten verkassa otin vain muutaman hypyn. Lettu tuntui mukavalta eikä niin raskaalta kuin yleensä, joten hyvillä mielin lähdettiin suoritusta tekemään. Paikat osuivat hyvin kohdilleen ja perusrata meni suunnitellusti. Uusinnassa en löytänyt Letusta isompaa vaihdetta, joten jatkoimme samalla tasaisella rytmillä, mutta pyrin tekemään pienempiä teitä. Tässä vaiheessa aloin jo itse olemaan aika poikki (unohdin hitsi soikoon hengittää!), joten harmikseni tein viimeiselle esteelle tosi pitkän tien. Radan kävelyssä oli kyllä jo reitti suunniteltu, mutta sen verran hapotti, että reitti unohtui... Saldona kuitenkin puhdas rata ja lopputuloksissa olimme sijalla 17. (lähtijöitä luokassa 39). Hieman jäi harmittamaan ylipitkä tie viimeiselle esteelle, mutta muutoin olin tosi tyytyväinen rataan ja Lettuun. 

Viime aikoina olen mennyt useasti Kurmiksella. Tämänkin viikon molemmat tunnit ratsunani toimi tämä sporttinen pikku musta. Kurmiksella olen myös ollut kahdesti isolla juhlakentällä; kerran hyppämässä ja kerran koulutreeneissä (josta olikin edellisessä postauksessa kerrottu). Estehyppelyt sujuivat oikein mallikkaasti isolla kentällä, vaikka välillä tuntui että jarrut puuttuvat. Esteen jälkeen hepo olisi mielellään revitellyt enemmänkin, sain sen kuitenkin kontrolliin muutaman kiihdytyksen jälkeen. Mutta hauskaa oli! 

Tiistain estetunnilla Kurmis oli aivan huippu! Itse mokailin tunnin alussa enkä keskittynyt kunnolla, mutta loppua kohti homma parani huimasti. Alkuun tultiin kahta pientä pystyä, jotka oli sijoitettu puoliympyrälle. Tämä oli se tehtävä, jossa kuski ei ollut ihan ajan tasalla... Ensimmäisen esteen jälkeen hepo kanttasi kylkimyyryä kohti toista estettä ja lähetymiset menivät aivan pipariksi. Sari käski hypätä ekan esteen aivan ulkoreunasta, jolloin saatiinkin lähestymiset toiselle esteelle onnistumaan. Sarjaeste ei tuottanut ongelmia eikä myöskään lankku tai muuri. Kun tultiin esteitä ratana, meni lähestyminen puoliympyrällä oleville pystyille jälleen ihan päin honkia - mentiin kakkos esteestä ohi... Muutoin rata sujui hyvin. Lopuun korotettiin vielä esteitä ja ainakin muuriokserilla oli korkeutta 90 cm. Ohjeeksi sain rentoutua ja olla ottamatta hepoa niin paljon kiinni ennen estettä. Viimeinen rata sujuikin oikein mallikkaasti ja Kurmis teki hienoja hyppyjä esteille. Myös paikat osuivat kohdilleen. Poika oli jälleen ihanan eteenpäin pyrkivä, mutta ei kiireinen eikä se myöskään häseltänyt turhia. 

Tällä viikolla onkin vielä sunnuntaina Hennan kouluvalmennus isolla kentällä. Niihin tunnelmiin palailen sitten ensi postauksessa. Tämän postauksen kuvista kiitän jälleen "vakikuvaajiani" Harria ja Leenaa! "Kuvausassistentit" Helmi ja Anna-Maija ansaitsevat myös kauniit kiitokset, Tuijaa ja Essiä unohtamatta. :)