Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Hevostelua ja ajankäytönhallintaa

Moikka moi taas hetken hiljaisuuden jälkeen! Tällä kertaa luvassa myös jotain erilaista, sillä pohdiskelin, miten ajankäyttö asettaa välillä omat haasteensa tähän niin ihanaan harrastukseen. Mutta ensin pikainen katsaus viime viikkojen ratsastustunteihin.

Viikko sitten maanantaina menin Rommilla Hennan pitämällä koulutunnilla, jossa aiheena oli laukkatyöskentely. Aikaisemmin samaisena aamuna kävin napropaatilla, joka auttoi lonkka- ja selkäkipuihin, joten ratsastaminenkin onnistui tällä kertaa kivuttomasti.
Rommi oli alkuun hieman nihkeä ja pohkeen takana, mutta parani tunnin edetessä. Laukkatyöskentelyä teimme keskiympyrällä, pääty-ympyröillä työskenneltiin itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Suurempia ongelmia ei ollut ja kuskin istunnan viilaamisella ne pienetkin onglemat katosivat (heti kun kuski istui laukkaa ylöspäin, myös hevonen ryhdistäytyi ja laukka parani huomattavasti). Rommi on vaan niin ihana!

 Tiistaina estetunnilla ratsuna Lettu, Henna opena ja tunnilla mentiin kolmen esteen sarjaa (pysty, pysty ja okseri), joka oli sijoitettu lävistäjälle. Sarjavälit oli muistaakseni 15,5m. Tehtävää mentiin molempiin suuntiin ristikoilla aloittaen ja esteillä jatkaen.
ARGH! Tästä voittekin päätellä, että ei mennyt tunti putkeen. Alkuun tultiin välit piemenpinä esteinä neljällä laukka-askeleella ja tämä vielä sujui suht ok, hieman löysästi tosin. Esteitä nostettiin ja nyt olisi pitänyt tulla kolmella laukka-askeleella. Mutta ei onnistunut - okserin jälkeen en vaan saanut Lettua eteenpäin ja tulimme välit edelleen neljällä laukalla. En onnistunut tulemaan kertaakaan kolmella laukka-askeleella. Kun yritin pyytää Lettua eteen, herra tarjosi vastineeksi pukkeja. Kaikkialla muualla ratsuni liikkui kyllä eteen, mutta heti lävistäjän alussa tuntui kuin olisi ratsastanut juoksuhiekassa. Ja esteiden jälkeen lyhyellä sivulla taas takalisto ilmaan. Blaaaah. Tänään ei ollut minun päiväni, eikä näköjään Letunkaan.

Tällä viikolla maanantaina ratsuna pitkästä aikaa Kurmis ja tunnin piti sijaisope, Saija. Aiheena meillä oli siirtymät, joita harjoiteltiin keskihalkaisijalla. Alkuverkassa Kurmis tuntui jo kivalle: se kuunteli hyvin istuntaa ja taipui mukavasti. Keskittyminen tosin ratsullani aina herpaantui hetkeksi, kun toinen ratsukko tuli lähietäisyydelle. Tämäkin onneksi parani tunnin edetessä ja Kurmis malttoi keskittyä toisten heppojen sijaan minuun ja tehtävään. Siirtymät sujuivat hyvin ja olivat suurimmaksi osaksi täsmällisiä ja suoria. Välillä ratsuni ennakoi siirtymiä, mutta silloin jätin joko siirtymän tekemättä tai tein sen hieman myöhemmin. Kurmis oli tosi kiva ja suurimman osan tunnista kulki mukavan rentona.

Tiistaina tunnin piti jälleen Saija, puomitunti ja ratsu vaihtui Nasusta Kunkkuun. Minulle oli siis alunperin ratsuksi laitettu Nasu, mutta lonkka oli taas vaihteeksi niin kipeä, etten todennäköisesti olisi päässyt kapuamaan Nasun selkään. Niinpä vaihdoin ratsua Empun kanssa ja sain kokeilla Kunkkua, jolla en olekkaan aikaisemmin mennyt. Alkutunti meni toisiimme tutustuessa enkä alkuun oikein osannut Kunkkua ratsastaa. Se on todella herkkä suustaan ja tarvitsee vakaan käden. Mutta tunnin edetessä päästiin jo samalle aaltopituudelle. Itse puomiharjoitukset meni aikalailla vaihtelevasti. Välillä onnistuttiin, mutta suurimmaksi osaksi laukat ei vaihtuneet ja vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi. Oli aika hassua, että ongelmia oli vauhdin kanssa, koska Kunkku ei ole mikään vauhtihirmu. Mutta kaiken kaikkiaan Kunkku oli positiivinen yllätys ja loppuravit olivat tunnin onnistuneinta antia.

Mutta loppuun vielä lupaamaani pohdiskelua ajankäytönhallinnasta.
Alunperin en haaveillut muusta kuin ratsastelusta kerran pari viikossa, mutta suunnitelmat ovat tässä matkan varrella muuttuneet. Nyt kaksi kertaa viikossa ei meinaa riittää ja halu kehittyä hyväksi ratsastajaksi on valtava. Myös kiinnostus kilpailemiseen on herännyt. Kahden vakituisen viikkotunnin lisäksi kerran kuussa on tallin kisat ja yleensä kahtena viikonloppuna on valmennukset. Lisäksi otan silloin tällöin ylimääräisiä tunteja ja käyn istuntaharjoituksissa. Tallilla siis vierähtää useampi päivä viikosta, puhumattakaan siitä, että tämä harrastus ei ole ilmainen. Päivisin käyn töissä tienaamassa rahoja harrastustani varten ja iltaisin yritän työstää opinnäytetyötäni valmiiksi. Lisäksi pitäisi hoitaa kotityöt ja perheenkin kanssa olisi hyvä viettää aikaa. Onneksi en ole vielä koiraa hommannut...

Minulla ei itselläni ole lapsia ja puolisoni on ollut (ainakin tähän saakka) ymmärtäväinen hevosharrastukseni suhteen. Tämä on helpottanut paljon ja myös se, että puolisoni tietää, miten tärkeä harrastus tämä minulle on. Nyt suurimman haasteen on asettanut opinnäytetyöni ja se, millä ajalla sitä teen. Päivät kuluvat töissä, alkuviikon illat tallilla. Olenkin yrittänyt herätä aamuisin aikaisemmin ja tehdä opparia aamuisin ennen töihin lähtöä. Kotityöt kasaantuvat usein hoidettavaksi viikonlopuiksi, samoin viikonloppuisin yritetään viettää aikaa myös perheen ja ystävien kanssa opinnäytetyön ohella. Muille harrastuksille ei minulla tällä hetkellä jää aikaa eikä kyllä rahaakaan. Lenkillä pyrin käymään säännöllisesti ja kotona saa kahvakuula kyytiä, mutta siinäpä se sitten onkin. Nostan kyllä hattua perheellisille ja työssäkäyville hevosihmisille, varsinkin jos sattuu vielä omistamaan oman hevosen, joka vaatii tallilla käyntiä joka päivä! Ajankäytönhallinnassa he ovat eittämättä mestareita! Mutta toisaalta hevosharrastus on myös elämäntapa ja minä en voisi enää kuvitellakkaan elämääni ilman hevosia ja ratsastusta. Niin paljon tämä harrastus minulle antaa.


Mutta nyt hallitsen ajankäyttöäni ja lähden treffeille nukkumatin kanssa. Mukavaa alkavaa viikkoa!