Nelkyt ja risat lomatunnelmissa- Pretty in pink

Nelkyt ja risat on aloittanut talvilomansa. Viikko huilia leipätyöstä tuntuu tosi mukavalta, etenkin kun työelämä on nykyisin hyvinkin hektistä ja muutosten tuulet tuovat siihen oman haasteensa. Tarkoitus on paitsi matkailla Tukholmassa, niin myös lomailla rennosti ja viettää terveellistä elämää. Lomalla ehtii liikkua ja laitella paremmin ruokia ajatuksen kanssa. Olemme tyttäreni kanssa poimineet netistä eri blogeista uusia tervellisiä ideoita ruuanlaittoon ja päättäneet aloitella aamut kaurapuurolla kera oliiviöljysilmän. Suunnitelmissa on myös mm. kanasouvlaki, fetasalaatti, härkäruukku uunissa jne.

  Liikuntakin kuuluu osana tervelliseen elämään ja normaalisti tähän aikaan vuodesta lähdettäisiin ladulle. Mutta ei tänä vuonna. Lumet lienevät niitä kuuluisia menneen talven sellaisia. Täytyy siis keksiä jotain muuta. Ja mikäpäs aloittaisikaan loman hauskemmin, terveellisemmin ja liikunnallisemmin kuin ratsastustunti. Nyt kun on aikaa kirjoitella myös blogia, niin värväsinpä ratsastusreissulle mukaan niin tyttären kuin miehenkin valokuvaamaan blogipostausta varten. Mies räpsi kuvia sellaista tahtia, että tästä tuleekin nyt varsinainen kuvakertomus.

 Heppana minulla oli jälleen Rose ja siellähän se punatukkainen tyttö jo minua odotteli karsinassa. Hain Rosen varusteet varustehuoneesta valmiiksi ja sen jälkeen harjasin sen. Yleensä niin lutunen Rose oli tällä kertaa uhmakkaammalla tuulella. Se viskoi päätänsä ja yritti napsasta suullansa kaikkea lähelle tulevaa. Päättäväisyys tehoaa kuitenkin myös tammanpäiviin ja sain hepan varustettua pienellä avustuksella. Rose oli kyllä suloinen pinkissä satulahuovassaan ja samanvärisissä suojissa. Myös minun takkini sattui olemaan pinkki, joten emmekös muodostakin Rosen kanssa varsin sävy sävyyn olevan parin :)

 Aiheena meillä oli taivutus ja opettajana Ronja. Ensin muistelimme, että olimme tehneet taivutusta jo aiemmin, mutta pienen tuumauksen jälkeen totesimmekin sen olleen asetusta. Asetuksessa hevonen asetetaan siten, että sen pää kääntyy ensimmäisten niskanikamien kohdalta siten,että ratsastaja pystyy näkemään hevosen sieraimen ja silmäkulman. Taivutuksessa taas koko hevonen taipuu siten, että se ylhäältä päin katsottuna muistuttaisi banaania.
 Alkuverkan jälkeen Ronja neuvoi meille taivutuksen teoriaa ja sitten pääsimme kokeilemaan sitä käytännössä. Kieli keskellä suuta kääntelin hevosta voltille ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hoin mantrana mielessäni Ronjan ohjetta: sisäohja on johtava ohja ja hevonen taipuu sisäpohkeen ympärille. Tietenkään en saanut hevosta banaanin muotoon vielä tällä taitotasolla, mutta jostakinhan on aina aloitettava. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Siinpä tunti sitten taivuteltiin. Rose oli varsin reipas, eikä tammanpäivistä ollut tietoakaan tunnilla, vaan se teki tehtävät reippaasti. Ainoastaan joidenkin volttien aikana sen ravi tipahti käyntiin ja Ronja kehottikin käyttämään pohkeita reippaammin.

 Taputtelin ja kehuin Rosea tunnin aikana paljon kaikista onnistumisista. Arvelin, että se helpottaa Rosen eloa ja oloa. Lieneehän meillä kaikilla joskus tammanpäiviä... ja mikäpä niihin auttaisi paremmin kuin taputukset ja kehut.

 Kun tunti oli ohi, vein Rosen takaisin karsinaan. Purin tyttösen pinkeistä varusteistaan ja harjasin sen hyvin. Taputtelin ja kehuin vielä karsinassakin. Kirjastoissa vietettiin tänään kansainvälistä Hug a Librarian Day -teemapäivää, josta tietenkin jäin paitsi, kun olin lomalla. Rose taisi tietää sen, sillä se työnsi vielä päänsä syliini ennen kuin suljin karsinan oven. Halit kirjastotädille! Sinne se jäi mutustamaan heinää tyytyväisenä.