Itse tehtävänä oli laukkaympyrät. Toisessa päädyssä ympyrä oli rajattu tötsillä, jotka piti kiertää ulkokautta. Ympyrä oli pienempi kuin pääty-ympyrä, mutta isompi kuin voltti. Tötsä ympyrällä mentiin vasenta laukkaa ja toisella ympyrällä oikeaa laukkaa. Vasen kierros on tunnetusti minun huonompi puoleni ja se on myös Oton heikompi puoli. Jännityksellä odotin, mitä meidän ympyräryöskentelystä tulee.
Ympyrällä piti laukata aina sen aikaa, että sai onnistuneen ympyrän aikaiseksi. Laukkasin ensin yhden ympyrän vasemmalle ja Otto taipui hyvin sekä kulki kivassa muodossa. Siis vasemmalle! Sain vielä ohjeeksi istua molemmilla istuinluilla ja olla kallistumatta sisäpuolelle. Myös sisätakajalka piti saada polkemaan enemmän alle. Pieni kuititus raipalla, oma kroppa keskelle hevosta ja katse hepan ulkokorvaan sekä ajatus laukasta ylöspäin. Lopputuloksena oli aivan mielettömän hieno laukka, jossa oli todella ihana istua! Laukka tuli selän läpi ja heppa keveni edestä. Mahtavuutta! En ole ennen kokenut Otolla moista laukkaa. Myös oikealle laukat onnistuivat hienosti ja minä olin onneni kukkuloilla. Tältä sen siis pitäisi tuntua!
Loppuun otettiin ravityöskentelyä harjoitusravissa ja piti tehdä 10 metrin voltteja. Hepo piti saada kulkemaan koottuna ja hyvässä muodossa. Ravin piti olla samanlaista kuin olisi kouluradalla. Otto oli laukkojen jälkeen energinen ja ravikin tuntui tosi hyvälle. Poika taipui hienosti ja ravi oli tahdikasta. Tässä vaiheessa kuskin naama oli varmaan todella fiksun näköisessä virneessä... Loppuverkassa ratsastettiin vielä hevosia eteen alas että ne saivat venyttää kaulaansa. Tunnin jälkeen Sari antoi taas tuttuun tapaan kaikille palautetta tunnista ja minä sain kuulla istuneeni tänään paremmin kuin koskaan. Olisikohan johtunut siitä, että kun heppa kulki oikein päin käyttäen selkäänsä, kyydissä oli helppo istua... Kehut saatiin myös laukkatyökentelystämme. Aah-ihana tunti ja huippuhieno Otto! <3
Tiistaina estetunnilla jatkettiin alkanutta yhteistyötä Kurmiksen kanssa ja aiheena uusintarata tyyliarvostelulla. Huh huijaa! Mitähän siitäkin tulisi? Aikauusinnassa oltaisiin ainakin vahvoilla....
Aloitimme hyppäämällä verkkahyppynä yksittäistä pystyä, jonka jälkeen tultiin kaarevaa linjaa, jossa oli kaksi pystyä. Verkkahypyt sujuivat hyvin ja kaarevan linjan tulin ensin kuudela laukka-askeleella, mutta ohjeeksi sain seuraavan kerran tulla viidellä. Hieman lyhyempi tie ja reipas laukka, niin tultiin sujuvasti viidellä. Sitten menimme vielä sarjaesteet, ennen varsinaisen radan hyppäämistä. Toinen oli yhden laukka-askeleen sarja ja toinen reipas neljä. Ei ongelmia ja hepo hyppäsi hyvin. Askeleetkin sattuivat hyvin kohdilleen. Sitten tulimme ratana ja ratamme arvosteltaisiin tyyliarvostelulla. Korkeutta esteillä oli 75-85cm. Rata meni meillä muuten hyvin, mutta viimeiselle sarjalla tultaessa en tuntenut, mikä laukka meillä oli ja tein ravin kautta siirtymän oikeaan laukkaan juuri ennnen estettä. Lähestyminen meni ihan pipariksi sarjan a-osalle ja sitten pitikin ratsastaa tosi reippaasti eteen, että selviäisimme neljällä laukalla sarjan b-osalle. Hypystä tuli toooosi iso ja kuskin suustä pääsi kiljahdus esteen päällä. Yli kuitenkin mentiin - hieno Kurmis! Saimme arvosanaksi 6,5. Viimeinen sarja koitui meille pisteiden alentajaksi. Meillä oli ollut koko ajan oikea laukka viimeistä sarjaa lähestyttäessä eli tein turhaan laukanvaihdon ravin kautta. Muuten meno oli ollut mukavan näköistä ja tasaista. Kuski pääsi hyvin hyppyihin mukaan ja laukatkin vaihtuivat. Yhteistyömme siis alkaa pikkuhiljaa sujua ja minäkin alan tykästymään Kurmikseen enemmän ja enemmän!
Kaiken kaikkiaan ihana ja opettavainen viikko ratsastuksen suhteen. Sain ahaa elämyksen kootusta laukasta ja esteet Kurmiksen kanssa sujuvat jo hienosti ja pikkuhiljaa luottamus välillämme kasvaa. Joten ei muuta kun kohti uutta viikkoa ja tulevia estekisoja! Teksiä elävöittämässä jälleen vanhoja kuvia - pahoittelut siitä, mutta uutta materiaalia ei vielä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti