Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Istuntaa ja kouluvalmennusta

Tällä viikollakin tuli ratsastettua normaalia useammin; viikkotuntien lisäksi minulla oli lauantaina istuntaharjoitus liinassa ja sunnuntaina oli Hennan kouluvalmennus.
Maanantain tunnilla aiheena oli avo- ja sulkutaivutukset ja näitä harjoittelin Oton kanssa. Alkuverkassa tein voltteja kaikissa askellajeissa ja lisäksi tein paljon siirtymiä. Alkuverkan jälkeen aloimme ratsastamaan ennen pitkää sivua kulmiin voltit, jonka jälkeen lähdettiin avotaivutuksessa pitkää sivua pitkin. Pitkän sivun keskelle tehtiin taas voltti ja nyt voltilta oli tarkoitus lähteä sulkutaivutuksessa pitkä sivu loppuun.

Tehtävää tehtiin ensin käynnissä ja ohje oli, että jos avotaivutus ei onnistu, keskelle tehtävän voltin jälkeen jatketaan avotaivutusta ja sulkutaivutus jätetään tekemättä. Jos ei pysty ratsastamaan avotaivutusta oikein ja hallitsemaan hevosen etuosaa, ei pysty hallitsemaan myöskään hevosen takaosaa, jolloin sulkutaivutusta ei voi tehdä oikein. Ensin mentiin oikeaan kierrokseen, joka on sekä minulle että Otolle helpompi suunta. Sain Oton taipumaan kaulastaan ja rungostaan ja pysyimme melko hyvin kolmella uralla. En silti lähtenyt ratsastamaan sulkua ollenkaan, koska halusin, että avot onnistuvat kunnolla. Ravissa Otto meinasi olla kiireinen, joten jälleen jätin sulkutaivutukset tekemättä. Saimme kuitenkin hyviä pätkiä aikaiseksi. Vasempaan kierrokseen hommasta ei sitten tullut yhtään mitään! En saanut Ottoa taipumaan enkä asettumaan rehellisesti, jolloin avot eivät onnistuneet. Sulkua ei siis todellakaan lähdetty tekemään. Tein voltteja pitkän sivun varrelle varmaan viisi, että saisin hepan taipumaan, mutta ei niin ei. Kuski alkoi turhautumaan ja se tarttui tietysti myös hevoseen, jolloin hommasta tuli tuplaten vaikeampaa. Saimme työllä ja tuskalla yhden sinne päin olevan avopätkän. Tunnin loputtua Sari-ope taivutteli Ottoa maasta käsin ja totesi, että hepo oli hieman jumissa vasemmalta puolelta. Tästä syystä se hangoitteli vastaan eikä suostunut taipumaan kunnolla. Eli hepoillakin on välillä paikat jumissa ja lihakset kireinä, niin kuin meillä ihmisilläkin. Jumissa olevat paikat ovatkin tuttua kauraa minulle. Täytyykin muistaa taas alkaa venyttelemään hieman ahkerammin...

Tiistaina meillä oli rataharjoitus ja hepaksi minulle oli laitettu Kurmis. Huh huh, heti alkoi jännittämään - Kurmis kun on aika vauhdikas hepo esteillä...Luulin myös, että se on äkäinen karsinassa, mutta Pirjo vei minut karsinaan tutustumiskäynnille ja luulo osoittautui täysin vääräksi! Kurmis on oikein suloinen ja ystävällinen pieni hevonen.

Alkuverkassa olin hieman pihalla, kun en oikein tiennyt miten minun pitäisi Kurmista ratsastaa. Verkkamme oli lähinnä toisiimme tutustumista ja kaikkien askellajien sekä jarrujen testaamista. Verkan jälkeen aloitimme hyppäämällä kahdeksikolla pientä pystyä. Alkuun meillä kaaret olivat vähän turhan suuria kun en uskaltanut kääntää heppaa kunnolla, mutta loppua kohti paransimme. Sen jälkeen hyppäsimme pientä pystyä lävistäjällä, jonka jälkeen vuorossa oli suhteutettu väli pystyltä pystylle. Tämän jälkeen hyppäsimme kahta erilaista sarjaa, joista toiseen yksi laukka-askel ja toiseen meillä Kurmiksen kanssa viisi reipasta laukka-askelta. Kaikki esteet sujuivat yllättävän hyvin ja vaikka vauhtia oli totuttua enemmän, pidätteet menivät kuitenkin läpi ja heppa pysyi kontrollissa. Pidätteitä sai tosiaan ottaa ihan sarjassa ja vasta hieman ennen estettä höllätä ja antaa hepalle tilaa hypätä. Rata meni myös hyvin, vaikka toisen esteen jälkeen huutelin, saisiko lopettaa...Tultiin minun mielestä liian vauhdikkaasti esteelle ja vaikka hepo hyppäsi hyvin, kuskia hirvitti. Sarin vastaus oli tietysti että en saa lopettaa, joten jatkoimme radan loppuun. Hyvä niin, sillä onnistuimme tosi hienosti ja askeleet sattuivat yhtä lukuun ottamatta kohdilleen. Eikä vauhtia kuulemma ollut yhtään liikaa, minusta vain tuntui siltä. Sari sanoi, että mukauduin hyppyihin hyvin ja ratsastin Kurmista oikealla tavalla. Hepo ei jännittynyt ja käytti hypyissä selkäänsä. Tunnista jäi positiiviset fiilikset, vaikka alkutunnista en ollut ollenkaan vakuuttunut minun ja Kurmiksen yhteistyöstä.

Lauantaina vuorossa oli istuntaharjoitus liinassa ja ratsuna toimi Rommi. Aikaisemmilla istuntatunneilla Sari on kartoittanut suurimmat ongelmakohtani ja ne ovat todella jäykät lonkat (varsinkin vasen) sekä keskivartalon hallinta. Rommilla on koulupenkki ja tämä yhdistettynä meikäläisen jäykkiin lonkkiin ei ole mukavin mahdollinen yhdistelmä... Koulusatulassa en saa itseäni kunnolla hevosen ympärille, mutta siinä istuminen pakottaa jalkani oikeaan asentoon. 

Ohjat sidottiin tuttuun tapaan kaulalle ja harjoittelimme siirtymiä. Ensin käynti-seis siirtymiä, ja sen jälkeen ravi-käynti ja ravi-laukka siirtymiä. Kun ohjia ei ole, on siirtymissä pakko käyttää vatsalihaksia eikä voi tukeutua ohjiin. Siirttymät onnistuivat kivasti, tosin muutaman pysähdyksen kanssa meinasi olla ongelmia, mutta "kynttilää puhaltamalla" nekin onnistuivat. Laukannostoissa heilahdan usein eteenpäin enkä valmistele laukkaa. Jään myös usein puristamaan lonkilla. Rommi on tässä suhteessa mestariope, koska laukka ei nouse, jos joku edellämainituista asioista tapahtuu. Tänään kuitenkin laukkasiirtymät onnistuivat hyvin. Tunnista jäi taas hyvä mieli ja jälleen sain ajattelemisen aihetta. Positiivista on ollut huomata, että istunta on parantunut huimasti viime kevääseen verrattuna - istuntatunnit ovat tehneet tehtävänsä!

Kaikki kuvat liinatunnilta, kuvaajana Tiina Melasniemi.

Viikon päätti Hennan kouluvalmennus, jossa ratsunani oli Otto. Hetken käveltyämme aloitimme tekemään pohkeenväistöjä uralta muutama askel pois ja takaisin uralle. Tarkoituksena oli saada heppa ratsastettua pohkeelta ohjalle. Otto väisti hyvin, tosin välillä meinasi taas mennä kiireiseksi. Tämän jälkeen ratsastimme käynnissä keskihalkaisijaa pitkin, tarkoituksena saada heppa kulkemaan suoraan. Otto oli molempien pohkeiden välissä, joten saimme aikaiseksi suoran linjan. Seuraavaksi vuorossa oli laukkatehtävä ja laukkasimme pääty-ympyröillä. Otto nosti laukat hyvin, minä sain huomautuksen, että ei saa jäädä roikkumaan sisäohjaan nostossa. Itse laukka sujui tosi hyvin, heppa pysyi pyöreänä ja käytti selkäänsä. Laukat onnistuivat molempiin suuntiin ja minäkin muistin olla roikkumatta sisäohjassa. Siirryimme sitten keskiympyrälle ja ensin piti saada ravin tahti kuntoon. Tässä vaiheessa aloin tuntea aikamoista kipua oikeassa lonkassa enkä pystynyt istumaan harjoitusravissa. Hetken mietin pystynkö jatkamaan, mutta päätin kuitenkin yrittää. Kevensin suurimman osan lopputunnista, koska en pystynyt istumaan kauaa harjoitusravissa kivun vuoksi. Tehtävänä oli saada ravissa takaosaa enemmän alle tahdin pysyessä samana. Onnistuimme saamaan hyviä pätkiä, mutta kevyessä ravissa tehtävä oli hieman haasteellinen eli oli pakko istua alas harjoitusraviin onnistumisten saavuttamiseksi. Seuraavaksi aloimme tekemään keskiympyrällä jatkaen sulkutaivutusta sekä käynnissä että ravissa. Sulut onnistuivat kohtalaisesti. Unohduin toisinaan tuijottamaan hevosen niskaa ja asetus ei ollut aina läpi, mutta olosuhteisiin nähden olin tyytyväinen. Otimme myös muutamat keskiravit lävistäjällä ja ai että miten hienosti Otto ravasi! Nyt oli sitä liitoravia, mistä Henna aikaisemmin puhui! Harmi vaan, kun minä en voinut istua satulassa ja tuntea kunnolla tätä liitoravia. Vaikka kyllähän eron toki tunsi keventäessäkin. Loppuun ratsastimme vielä hevosia eteen ja alas, että ne saivat venyttää kaulaansa oikein kunnolla. Hyvä valmennustunti, harmi vaan kun kivut hieman hankaloittivat minun ratsastusta. Olin silti tosi tyytyväinen ja heppa oli jälleen kerran aivan huippu!

Nyt toivotaan, että kivut hellittäisivät ja maanantaina pystyisi taas ratsastamaan normaalisti. Ensi viikkoon!