Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Puomeja, tahtia ja estevalmennusta

Viime maanantaina jäi tunti väliin, koska lonkka tuntui vielä niin kipeältä, ettei ratsastamisesta olisi tullut yhtään mitään. Tiistaina 5.11. oli jo pakko päästä hepan selkään ja myös kivut olivat jo hellittäneet suurimmaksi osaksi. Tunnin meille piti Ronja ja aiheena puomit. Ratsukseni oli merkattu Otto.

Alkuverkan jälkeen tultiin pitkällä sivulla olevia ravipuomeja. Välit olivat suht lyhyitä hevosille, joten sisään piti tulla lyhyessä ja energisessä ravissa. Puomit sujuivat Otolta rutiinilla. Toinen harjoitus oli puomit, jotka olivat sijoitettu 17m päähän toisistaan. Ensin meidän piti kertoa monellako laukka-askeleella aiomme välin tulla. Ilmoitin meidän tulevan viidellä askeleella ja viidellä tultiin ongelmitta. Seuraavaksi piti jättää yksi laukka-askel pois ja tulla neljällä. Hieman sai jo ratsastaa eteen, mutta Otto venyi hienosti. Loppuun tultiin vielä yhdistettynä ensin ravipuomit ja sen jälkeen tuo 17m väli, johon piti tällä kertaa mahduttaa kuusi laukka-askelta. Saimme vielä lisättyä seitsemännenkin askeleen väliin, joten hyvin meni. Toiseen suuntaan Otto rikkoi raville, kun kokosin liikaa eikä pohkeet olleet kiinni. Uusi yritys ja saimme myös toiseen suuntaan onnistuneen suorituksen seitsemällä laukka-askeleella. Minusta tällaiset tehtävät on hyviä, missä pitää laukkaa pystyä ottamaan kiinni ja taas vastaavasti ratsastamaan eteen reippaammin eli positiivinen fiilis jäi tunnista.

 Perjantaina ratsastin korvaustunnin maanantailta. Tunnin aiheena oli tahti ja ratsuna Rommi. Tulin tallille hyvissä ajoin ja melkein päädyin edeltävälle tunnille, joka oli estetunti. Totesin kuitenkin, että enemmän hyötyä minulle on koulutunnista Rommin kanssa, joten mentiin siis alkuperäisen suunnitelman mukaan.

En ole Rommilla mennyt kuin kaksi kertaa aiemmin plus liinaharjoitukset, joten alkuverkassa olin taas hieman pihalla siitä mitä kannattaisi tehdä. Onneksi Sari-ope neuvoi, miten Rommia kannattaa lähteä ratsastamaan, joten alkuverkassa ratsastin suhteellisen pitkällä ohjalla ja yritin saada hepoa rennoksi. Tein paljon voltteja ja ympyröitä kaikissa askellajeissa ja varoin jäämästä sisäkädellä kiinni. Rommi on todella herkkä suustaan, joten käden pitää olla rento ja joustava. Sain ohjeeksi ratsastaa takaosaa huomattavasti aktiivisemmaksi ja tehdä miljoona puolipidätettä vastalihaksilla. Piti myös muistaa olla jäämättä puristamaan pohkeilla. Volteilla ja ympyröillä Sari ohjeisti minua väistättämään takaosaa välillä ulospäin, että sain sisäpohkeen paremmin läpi. Hepo alkoikin tuntua paremmalle ja aloin uskaltaa ratsastamaan aktiivisemmin.

Siirryimme sitten keskiympyrälle jossa aloitimme tunnin varsinaisen aiheen eli tahdin työstämisen. Aloitimme käynnissä ja ympyrällä sai tehdä tarpeen mukaan voltteja ulospäin. Alkuun en saanut Rommia asettumaan rehellisesti ja käynnin tahdista ei ollut tietoakaan. Open muistutus puolipidätteistä ja takaosan aktiivisemmaksi ratsastaminen sekä muutama voltti myös sisään päin auttoivat, ja sainkin Rommin taipumaan ja asettumaan kivasti. Myös tahti alkoi löytyä, mutta heti kun unohdin ratsastaa ja jäin vain matkustelemaan, homma levisi ja täytyi aloittaa alusta.

Kun työskentely käynnissä sujui, siirryimme työstämään tahtia ravissa. Rommilla on aivan mahtavan ihana ravi istua-pehmeä ja tasainen! Ravissa toistuivat samat ongelmat kuin käynnissäkin ja lisäksi olen alkanut heiluttaa päätäni ravissa. Mistähän ihmeestä olen tuollaisen paheen kehittänyt? Täytyy alkaa kiinnittämään huomiota pään heilumiseen (kaiken muun lisäksi...). Mutta saimme myös ravissa kivoja pätkiä aikaiseksi ja hepo tuntui mukavalta ja rennolta. Takaosaan pitäisi saada aktiivisuutta enemmän ja ohjastuntuman pitäisi olla tasaisempi, mutta itselle jäi tunnista ja Rommista hyvä mieli. Oli kiva huomata, että istuntatunneista Rommilla on ollut hyötyä, sillä esimerkiksi laukannostot olivat tosi hyviä ja pidätteet istunnalla menivät helposti läpi. Vielä kun tosiaan saisi käteen tasaisuutta ja uskaltaisi pyytää hevosta aktiivisemmaksi, niin hyvä tulisi. Koulupenkkikään ei ahdistanut lonkkia suuremmin - kiitos venyttelyjen ennen tunnin alkua.

Viikon päätti Sarin estevalmennus isänpäivänä. Pääsin tallille Päivin ja Ellamarian kyydissä (kiitos vielä). Tallilla piti olla tuntia ennen valkan alkua, että ehditään rakentaa rata ja laittaa hepat kuntoon. Valmennuksen menisin Otolla.

Radalle tuli kolme estettä keskihalkaisijalle pituussuunnassa ja molemmille pitkille sivuille sarjat, toisen väli 6m ja toisen 21m ja molempien jälkimmäiset osat olivat oksereita. Osasta tehtiin taas erikoisesteitä - oli heinäpaalia, lippuja, tötsiä sekä vesimattoa. Alkuverkassa laukkasin Otolla aika paljon, että sain hepon vertymään kunnolla. Pitkillä sivuilla ratsastin kunnolla eteen ja lyhyet sivut mentiin kootumpana. Alkuverkassa testasin myös jarrun ja kaasun lisäksi  kääntävät avut eli tehtiin myös voltteja ja ympyröitä kaikissa askellajeissa.

Hieno ratapiirros selventämään tehtäviä.

    Hieno ratapiirros selventämään tehtäviä.

Verkan jälkeen aloimme hyppäämään keskellä olevaa pystyä (musta) viistosti ensin pidemmällä tiellä punaisen okserin b-osan takaa ja sitten lyhyemmällä tiellä vihreän esteen ja okserin b-osan välistä. Seuraavaksi lisäsimme toisen esteen mukaan eli viiston esteen jälkeen hypättiin toinen keskihalkaisijalla oleva pysty (vaal.pun.). Tämä mentiin pariin kertaan ja lisättiin taas yksi este mukaan eli nyt hypättiin myös kolmas pysty (vihreä) keskihalkaisijlta. Seuraavaksi hyppäsimme pidempää sarjaväliä (punainen) ja meidän piti ilmoittaa monellako laukka-askeleella tulemme välin. Minä hyppäsin toisena Muumin jälkeen, joten en saanut apuja laukka-askelten määrään...Ilmoitin tulevani kuudella, mutta tultiin sujuvalla viidellä, mikä oli myös tarkoitus. Eli minulle tuli laskuvirhe. Mietin alkuviikon puomituntia enkä ottanut huomioon ponnistusta ja laskeutumista, jotka "vievät" yhden laukka-askeleen. Mentiin tätä muutama kerta ja sitten siirryttiin toiselle sarjalle (sininen), johon tuli yksi laukka-askel. Sisälle piti tulla aika kootussa laukassa, että väli ei käynyt ahtaaksi. Tehtävät onnistui ilman suurempia ongelmia, joten seuraavaksi lähdettiin tulemaan ratana. Esteillä oli korkeutta arviolta 75-85cm.

Ensimmäinen ratakierros meni kyllä ihan penkin alle! Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet ja menomme ei ollut kaunista katseltavaa vaikka hyppäsimmekin puhtaan radan. Heti ensimmäiselle pystylle (vihreä) ajauduin liian lähelle ja hypystä tuli omituisen kulmikas pomppu. Jalustinhan siinä irtosi, mutta Sari käski poiminaan jalustimen vauhdissa jalkaan ja jatkamaan rataa. Pasmat menivät itsellä sekaisin vaikka saimmekin ihan ok lähestymisen seuraavalle pystylle (vaal.pun.). Pystyn jälkeen oli lyhyempi sarja (sininen)ja kierroksia hepossa oli liian vähän, joten jouduin a-osan jälkeen ratsastamaan kunnolla eteen, että selvisimme b-osasta. Ei taaskaan mikään tyylipuhdas suoritus...Ennen seuraavaa pystyä (musta) jouduin tekemään ylimääräisen voltin saadakseni ajatukset kasaan, mutta ajauduimme jälleen liian pohjaan. Taas tehtiin pupuhyppy yli esteen. Argh! Viimeinen sarjakaan (punainen) ei sujunut, vauhtia oli nyt liikaa eikä askeleet sattuneet sarjan b-osalle vaan jälleen ajauduttiin liian lähelle estettä. Kerrassaan "mahtava" rata - ai että minnuu ketutti sen jälkeen! Sari sanoi, että suurimmaksi osaksi virheet aiheutuivat siitä, että jäin jälleen tuijottamaan ponnistuspaikkaa liian pitkäksi aikaa eikä katse ollut yli esteen. Myöskään lähestymiset eivät olleet tasaisia.

Onneksi menimme radan vielä uudestaan, niin sain mahdollisuuden korjata edelliskierroksen mokailut. Nyt muistin katseen ja laskin mielessäni laukan rytmiä, että sain sen pidettyä tasaisena. Ja kappas - nyt ei ollut mitään ongelmia radalla, lähestymiset onnistuivat ja laukan rytmi pysyi radan läpi samana. On se vaan pienestä kiinni! Vaikka itseäni harmitti ensimmäisen kierroksen mokat, on niitä virheitäkin tehtävä. Eihän sitä muuten opi. Ja tämä oli taas hyvä muistutus, kuinka pienistä asioista onnistuminen ja yhtälailla epäonnistuminen on loppujen lopuksi kiinni!

Kuvia en valitetavasti valmennuksesta ehtinyt saamaan, mutta jottei menisi ihan tekstipainotteiseksi, laitoin mukaan vanhoja kuvia. Tämän viikon heppailuista kirjoittelen loppuviikosta uutta postausta.