Sorsasalossa
olen nyt ratsastanut vuoden ja ratsastuskärpänen on päässyt puraisemaan
pahasti! Pidin itseäni tuntiratsastajana, joka ratsastelee omaksi ilokseen,
mutta nyt huomaan osallistuvani valmennuksiin ja tallin kilpailuihin ja tahto
tulla paremmaksi ratsastajaksi on valtava. Tällä hetkellä ratsastan tunneilla
kaksi kertaa viikossa (maanantaisin koulutunti ja tiistaisin estetunti), käyn
valmennuksissa ja istuntaa harjoittelen liinatunnilla joka toinen viikko.
Tavoitteenani on uskaltautua jossain vaiheessa tallin ulkopuolisiin kisoihin
sekä kehittyä ratsastajana paremmaksi. Mutta pidemmittä puheitta itse asiaan
eli ratsastustunneilla tällä viikolla tapahtunutta:
Sunnuntain Hennan
kouluvalmennukseen ratsukseni oli laitettu Over eli tutummin Otto. Olen ratsastanut
Otolla todella paljon ja luulen, että tutulla ratsulla valmennuksesta saa
enemmän irti, joten olin onnellinen heppavalinnasta. Valmennuksessa keskityimme
tahtiin ja hevosen muotoon sekä astetukseen ja taivutukseen. Ratsastimme paljon
ympyröillä ja volteilla sekä teimme paljon siirtymiä ja pysähdyksiä. Askellajeina
käynti ja ravi – laukkatyöskentelyä emme tällä kertaa harjoitelleet.
Alkutunnista minulla
oli ongelmia saada Otto asettumaan ja taipumaan. Sain ohjeeksi ratsastaa
napakammin sisäpohkeen läpi ja säilyttämään ulko-ohjan tuen. Tuntuma suuhun saisi
olla tasaisempi - ohjat luisuivat taas huomaamatta liian pitkiksi. Valun myös
kuulemma helposti ns. tuoli-istuntaan, jolloin jalkani ovat liian edessä. Käyntityöskentelyssä
tahti oli kadoksissa, mutta ihmeekseni ravissa tahti löytyi helposti ja hevonen
keveni edestä. Myös pysähdykset ja liikkeelle lähdöt onnistuivat paremmin kuin
käynnissä. Ravityöskentelyssä Otto oli rehellisesti avuilla ja koottuna ja
kuskikin oli saanut rentoutettua istuntaansa. Oli mahtavaa huomata muutos ravin
"istuttavuudessa", kun hevonen käytti selkäänsä ja kulki pyöreässä
muodossa.
Valmennuksen
jälkeen oli mahtava fiilis ja vaikka alku oli tahmeaa, niin loppua kohti
aloimme päästä Oton kanssa samalle aaltopituudelle. Sain fiiliksen siitä, miltä
tuntuu, kun hevonen todella käyttää selkäänsä ja takajalat on kunnolla alla
sekä kuinka pienillä avuilla hevoseen voi vaikuttaa. Tätä lisää!
Maanantaina
ratsunani toimi jälleen Otto, mutta tällä kertaa yhteistyö oli totaalisen
hukassa. Tunnin aiheena oli vastataivutus. Vastataivutuksia teimme
pääty-ympyrällä käynnissä ja ravissa. Ongelmia oli ulkolavan hallinnassa, jonka
seurauksena en saanut hepoa taipumaan. Myös tahdin säilyminen ja hepan
kokoaminen eivät tänään onnistuneet toivotulla tavalla. Lisäksi kallistuin
liikaa sisällepäin, jolloin Otto herkkänä hevosena ei ymmärtänyt apujani, jotka
olivat ristiriidassa keskenään. Vaikka fiilikset eivät tunnin jälkeen
olleetkaan korkealla ja olin pettynyt itseeni, harjoitus oli äärimmäisen
hyödyllinen ja opettavainen. Se auttoi ymmärtämään ulkolavan hallinnan
merkityksen, sillä silloin kun sain ulkolavan hallintaan, vastataivutus
onnistui.
Tiistaina oli
vuorossa estetunti ja Otolla jatkettiin. Tunnin aiheena oli uusintarata.
Tunnilla harjoiteltiin mm. kaarteen
ratsastamista laukan tahti säilyttäen, lyhyitä teitä ja lähestymisiä sekä
uusintaradan tempoa. Lopuksi ratsastettiin viiden esteen uusintarata, ja
itselle jäi hyvä fiilis sekä radasta että itse tunnista. Opekin antoi
palautetta, että radalla tekemäni ratkaisut olivat meille oikeita ja ratsastus
oli sujuvaa. Eli seuraavissa kisoissa uusinta radalla nähdään toivottavasti
rohkeampaa ja sujuvampaa ratsastusta!
Loppuviikko
menee myös ratsastuksen merkeissä, sillä viikonloppuna osallistun tallin
järjestämälle aikuisten viikonloppuleirille. Ihanaa päästä ”minilomalle”
muiden heppailuun hurahtaneiden tallikavereiden kanssa ja samalla saada
tehokasta treeniä rakkaan harrastuksen parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti