Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Onnistumisen riemua vol. 1

Maanantaina 7.8. oli jälleen viikottaisen koulutunnin vuoro. Vatsalihakset olivat totaalisen hellinä viikonlopun tehoratsastuksien jäljeltä ja ajattelin mielessäni, että tunnista ei tule yhtään mitään: en varmaan saa edes heppaa pysäytettyä. Mutta vanhan sanonnan mukaan: sillä se lähtee millä on tullutkin, joten eikun reippaasti vaan hepan selkään! Ratsuna toimisi tälläkin kertaa Otto ja tunnin aiheena oli vastalaukat ympyröillä.

Menimme ulkona, koska keli oli mitä mainioin. Oli upeaa mennä tunnelmavalaistuksessa ja raittiissa ulkoilmassa. Selkään päästyäni ja hetken pitkillä ohjilla käveltyäni, aloitin alkuverkan. Otto pyöristyi heti, kun otin ohjat käsiini! Mitä ihmettä? Istuinko jotenkin eri tavalla vai mistähän nyt tuulee? Volteilla ja ympyröillä Otto taipui upeasti ja siirtymissäkin pysyi pyöreänä. Sari-ope ohjeisti, että voisin koettaa pyytää takaosaan vielä enemmän aktiivisuutta, jolloin hepo polkisi vieläkin paremmin alleen. Yritin pyytää hienovaraisesti Ottoa polkemaan enemmän alleen, mutta saimme aikaiseksi vain vauhdin kiihtymisen. Ei muuta kun taas tahti kuntoon ja uusi yritys. Muutaman kerran teimme kiihdytyksiä, ennen kuin Otto ymmärsi mitä pyysin, mutta sain kuin sainkin takaosaa hetkellisesti enemmän alle.

Alkuverkan jälkeen aloimme tehdä vastalaukan nostoja käynnistä pääty-ympyröillä. Oton kanssa vastalaukat ovat aika haastavia, sillä se on niin super-tarkka painoavuista. Jos edes ajattelee oikeaa laukkaa, se vaihtaa laukan! Suoralla uralla vastalaukan saa vielä nostettua ja ylläpidettyä suhteellisen helposti, mutta että ympyrällä?

Ensin piti ympyrällä saada käynnin tahti kuntoon ja hevosen takaosa aktiiviseksi. Sen jälkeen sain ohjeeksi tehdä vastataivutusta, koska heti kun yritin asettaa Ottoa ulospäin, takaosa karkasi sisälle. Ensimmäistä nostoa en valmistellut kunnolla ja nostimme myötälaukan. Uusi yritys ja vastalaukka nousi. Tosin en ehtinyt siirtää Ottoa käyntiin tarpeeksi ajoissa ja se vaihtoi laukan. Sain ohjeeksi, että vain pari laukka-askelta ja mahdollisimman nopeasti käyntiin, ennen kuin hepo vaihtaa laukan. Saimme muutamia hyviä nostoja ja laukkasin myös pari kertaa uralla vastalaukkaa "palkinnoksi" hienoista nostoista ympyrällä. Tunnista jäi positiivinen mieli ja ja varsinkin alkutunti sujui mahtavasti. Otto oli ihanan rento ja vastalaukatkin nousivat mukavasti.

Photo by Henna, SSRK

Tiistaina oli taas vuorossa estetunti ja aiheena tällä kertaa erikoisesteet. Jaiks! Mutta eipä hätää, esteiden yli minut kuljettaisi Otto, joka vanhana kisakonkarina ei erikoisesteitä tuijottele. Esteinä meillä oli pysty, jonka alla oli vesimatto, viltillä päällystetty pysty, heinäpaalipysty, okseri, jonka alla oli tötteröitä sekä pysty, jossa oli paksu puun oksa. Hyppäsimme yksittäin ensin kaikki esteet. Otto hyppäsi kaikki esteet kyttäilemättä ja suhteutettu väli okserilta vesimatolle onnistui hienosti. Sitten mentiin esteet ratana ja estekorkeutta nostettiin hieman. Korkeutta esteillä taisi olla 60-80cm. Rata onnistui hyvin, ainoastaan suhteutettu väli olisi saanut sujua paremmin. Tulimme okserille hieman vinosti ja löysässä laukassa ja ajauduimme aika pohjaan (=lähelle estettä). Otto kuitenkin hoiti homman hienosti ja selvisimme puhtaalla radalla. 

Kuva estevalmennuksesta 8.9, kuvasta kiitos Helmille,

Tunnin jälkeen Sari-ope antoi palautetta. Koska tunnin aiheena oli erikoisesteet, minun olisi pitänyt käyttää erikoiseste istuntaa. Mutta kun heppana oli Otto jonka tiesin varmasti hyppäävän esteet tuijottelematta, en osannut ko. istuntaa käyttää. Lisäksi minun pitäisi saada takaosa enemmän aktiiviseksi eikä päästää heppaa pitkäksi ja löysäksi. Tämä korostuu etenkin pitkissä teissä ja kaarteissa. Sari neuvoi minua ajattelemaan kouluratsastusta ja sitä kautta saamaan takaosaan enemmän aktiivisuutta. Kehittämisen paikka on myös katseessa. Katseeni on Sarin mukaan hyvä, mutta jään usein tuijotamaan ponnistuspaikkaa liian pitkäksi aikaa. Katseen pitäisi olla "pehmeä" ja suuntautua enemmän esteen yli. Jos ratsunani olisi epävarma heppa, tiivis tuijotukseni ponnistuspaikaan aiheuttaisi hevosen jännittymisen ja todennäköisesti kiellon. Varsinkin epävarman hevosen kanssa katseen pitäisi olla pehmeä ja laaja-alainen. 

Sunnuntaina elikkäs tänään piti olla Sarin estevalmennus, mutta Sari oli sairastunut, joten tilalla pidettiin Hennan kouluvalmennus. Oton kanssa jatkettiin yhteistyötä ja oli aivan huippu valmennustunti sekä parhaista parhain Otto! Mutta jottei teksti veny kilometrin mittaiseksi, palataan näihin tunnelmiin alkuviikosta. Saan myöskin kuvia valmennuksesta alkuviikosta, joten Saara kuittaa hetkeksi!