Hevoset, kesä ja kärpäset

Lempeää ja tallintuoksuista lauantaita toimituksesta!

Tallielämä on sujunut vanhaan tuttuun tapaan leppoisasti sitten viime kirjoituksen. Hikisiä treenejä on jatkettu maneesin suojassa pakkaspäivistä huolimatta ja polletkin ovat ehtineet tottua napakampiin lämpötiloihin. Hevoset ne jaksaa innostua ja puhkua energiaa pakkasilla, kun meille ratsastajille taitaa käydä päinvastoin! Allekirjoittanut ottaa seuraavan kerran mallia ratsunsa iloittelusta ja käyttää hytinään kuluvan energian itse ratsastamiseen, niin kyllä se tunto sinne sormiin ja varpaisiinkin saadaan takaisin!

Huomenna sunnuntaina tallilla järjestetään tämän vuoden ensimmäiset kilpailut, jotka on samalla ratsastuskoulun historian suurimmat osaanottaja määrältään! Toivotaan, että lauhtunut (ja suorastaan lämmin) ilma saa myös ratsastusväen liikkeelle kisakatsomoon asti, niin saadaan tsempattua kaikki 40 ratsukkoa parhaimpiin suorituksiinsa- tervetuloa siis seuraamaan, kannustamaan ja kisaamaan huomenna klo 10 alkaen! Kisakansaa palvelee tuttuun tapaan runsas kisabuffa, josta saa suolaisten ja makeitten herkkujen lisäksi muunmuassa lounaskeittoa! Sunnuntaipäivä huipentuu viimeisenä ratsastettavaan helppo A-luokkaan, johon ollaan saatu vieraileva koulutuomari, Fenia Niemitz. Kisojen lähtölistoja ja aikatauluja pääset katsomaan tästä linkistä.

Loppuun vielä lauantaipäivän viihdettä viime kesältä, kun hepat ja ponit pääsivät hyppäämään maastoesteitä taas ensimmäistä kertaa talven tauon jälkeen. Ja kohtahan se täällä muuten jo on, kesä ja kärpäset! Sitten taas kirmaillaan vähintäänkin samalla innolla kun näissä videoissa.

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Pettymyksestä pilviin, tai ainakin melkein

Sarin ollessa Ypäjällä alkuviikon tunnit piti Ronja. Maanantaina ratsunani oli Lettu, jolla olen muistaakseni mennyt vain kerran aikaisemmin. Silloin emme löytäneet yhteistä säveltä, mutta jospa nyt kemiamme kohtaisivat.

Tunnin aiheena oli siirtymät. Alkuun teimme volttityöskentelyä ja askellajina ensin käynti. Minulla oli vaikeuksia saada Lettu taipumaan varsinkin vasempaan kierrokseen ja käynti oli  löysää lampsimista. Kun sain käyntiin hieman lisää tehoja, tuntui että pidätteet eivät menneet millään läpi ja käynti meni kiireiseksi. Ongelmat jatkuivat ravivolteilla ja heppa tuntui juoksevan alta pois enkä saanut Lettua myöskään rentoutumaan ja myötäämään. Itse istuin kuin perunasäkki enkä päässyt jostain syystä ollenkaan mukaan Letun raviin. Tässä vaiheessa tunsin itseni alkeisratsastajaksi ja olo oli todella turhautunut. En kerta kaikkiaan osannut ratsastaa Lettua.
Laukkavoltit tuottivat totaalisen yllätyksen - tuntui kuin allani olisi ollut ihan eri hevonen! Lettu kuunteli pidätteet, taipui ja asettui kauniisti, myötäsi edestä ja takaosakin saatiin aktiiviseksi. Itse pääsin istumaan kunnolla satulaan ja lantioni suostui vihdoin yhteistyöhön. Onnistumisen iloa kesti kuitenkin vain hetken.

Varsinainen tehtävä oli siirtymät ja niitä harjoiteltiin kolmikaarisella kiemurauralla. Ensimmäinen kaari ravissa, toinen käynnissä ja kolmas taas ravissa. Siirtymät keskihalkaisijalla. Blaaaaah - kun ei onnistu niin ei onnistu. Tehtävässä ei oikeastaan mikään onnistunut, siirtymät sentään ajoittuivat keskihalkaisijalle, mutta muuten meno oli kyllä aikamoisen kamalaa katsottavaa. Hevonen oli pitkä kuin nälkävuosi eikä taipunut ja juoksi alta, puhumattakaan kuskista! No, pieni positiivinen pilke oli jälleen laukkatyöskentelyssä. Ensimmäinen ja viimeinen kaarre laukassa ja keskimmäinen ravissa. Laukassa sain jälleen hepon taipumaan, mutta heti raviin siirryttyä homma meni pipariksi. Siirtymät sinänsä onnistuivat ihan ok, vaikka olisivatkin voineet olla aktiivisempia.
Eli ei siis löytynyt yhteistä säveltä vieläkään. Tunnin jälkeen tunsin olevani todella huono ratsastaja ja vaikka kuinka yritin hakea niiden muutamien onnistumisten kautta positiivista mieltä, tunnista jäi silti päälimmäiseksi fiilikseksi epäonnistuminen. En vain yksinkertaisesti osannut tänään ratsastaa!

Kurmiksen kanssa jatkettiin tiistaina harjoituksia puomeilla. Ronja piti jälleen tunnin ja aiheena tekniikka. Alkuun teimme voltteja käynnissä, ravissa ja laukassa puomeja ylittäen. Sain Kurmiksen taipumaan kivasti ja kun muistin ulko-ohjan ja ulkopohkeen volteilla, niin myös voltit onnistuivat hienosti. Laukkavolteilla ratsuni tykkäsi hypätä puomien yli ja vielä mahdollisimman kaukaa, mutta kun sinnikkäästi pyrin tuomaan hepan lähelle puomia, saimme myös laukkavolteilla onnistuneita suorituksia ilman hyppyjä. Laukkasimme myös kahden puomin väliä ja saimme itse lisätä tai vähentää askelia ko. puomien väliin tarpeen mukaan. En laskenut puomien väliä, mutta taisimme tulla Kurmiksen kanssa kuudella ja seitsemällä askeleella.

Seuraavaksi tulimme puomitehtävää, jossa tarkoituksena oli saada puomin päällä vaihdettua laukka. Saimmekin laukat vaihdettua onnistuneesti yhtä kertaa lukuunottamatta. Vauhti meinasi välillä kiihtyä liikaa, mutta muuten tunti sujui hyvin ja tunnista jäi hyvät fiilikset, vaikkemme vieläkään päässyt hyppäämään.

Perjantaina minulla oli Hennan pitämä yksityistunti ja ratsuna Rommi. Ulkona oli aivan ihana aurinkoinen sää ja pakkastakaan ei tainnut olla niin paljon kuin muina päivinä. Maneesissa tosin mentiin, mutta auringon säteet tulvivat myös maneesiin.
Tunnilla keskityimme istuntaan ja hevosen ratsastamiseen avuille, etenkin ulko-ohjalle. Alkuun hepoa asetettiin molempiin suuntiin, mutta varsinkin ulospäin. Käynti piti saada aktiiviseksi ja heppa kunnolla tuntumalle sekä ohjan ja pohkeen väliin. Heti kun oma käsi oli vakaa ja tuntuma tasainen, Rommi palkitsi pyöristymällä. Ja kun muistin ratsastaa riittävästi myös pohkeella, alkoi ratsuni myös astua takajaloilla syvemmälle vatsan alle.
Ravissa ohjat pääsivät valahtamaan vähän väliä pitkiksi ja tuntuma katoamaan. Tällöin myös hepan pää nousi ja pakka levisi. Jälleen minulla oli vaikeuksia istua liikkeessä mukana, vaikka Rommin ravissa on helppo istua. Sain Hennalta hyviä mielikuvia lantion joustoon liittyen ja niitä täytyykin alkaa ratsastaessa todella miettimään. Hetkittäin ravikin onnistui ja kuski oli liikkeen mukana. Suurin ongelma oli kuitenkin tuo tuntuman katoaminen. Minulla ei meinaa nyrkit pysyä millään kiinni. Myös sen treenaamiseen sain hyviä ohjeita ja hämmästyksekseni minun täytyy alkaa jumppaamaan "näppivoimia"! Ongelmana tällä hetkellä on lisäksi kyynärpäät, jotka eivät meinaa pysyä paikoillaan lähellä kylkiä. Mielikuvaharjoittelua siis lisää ja ratsastaessa kyynärpäitten asennon tarkistusta riittävän usein.

Mutta päivän parhaiten onnistui laukat. Nostot olivat hieman räjähtäviä, koska ratsuni kävi jo hieman kuumana, mutta itse laukat olivat aivan mahtavia. Laukkasimme isolla pääty-ympyrällä ensin myötälaukkaa tarkoituksena saada laukka mahdollisimman hyväksi ja takaosa kunnolla töihin. Vatsalihakset oli kovilla (Hennan käskyt käyttää vatsalihaksia kaikuvat vieläkin päässä...Kuskin lihaskunto meinasi välillä loppua, niin tarvittiin "pientä" kannustusta...), mutta jotenkin palaset vaan loksahtivat paikoilleen ja laukka onnistui yli odotusten! Mahtava fiilis! Seuraavaksi otimme ympyrällä vielä vastalaukkaa ja myös tämä onnistui hienosti. Takajalat olivat alla ja muoto säilyi pyöreänä. Jee - hieno Rommi! 
Näihin onnistumisiin olikin hyvä päättää tunti. Mielettömän opettavainen, rankka, ihana ja onnistunut tunti! Mahtava tapa aloittaa viikonlopun vietto.

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Yhteisen sävelen etsintää ja katsaus menneeseen vuoteen

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Sitä ennen kuitenkin hieman vanhaa vuotta muutalla sanalla.
Nyt olen ratsastanut Sorsasalossa hieman yli vuoden ja täytyy sanoa, että kehitystä on tapahtunut huimasti. Olen voittanut kilpailupelkoni ja osallistunut kuluvan kauden kaikkiin tallin kisoihin. Seuraava askel olisi uskaltautua ulkopuolisiin kisoihin...Istuntani on parantunut huomattavasti vaikka toki siinä on vielä paljon parantamisen varaa. Varsinkin käsiin pitä alkaa kiinnittämään enemmän huomiota. Keskivartalon hallintani on myös parantunut ja sitä treenataan kovasti tallin ulkopuolella  ratsastajille suunnatun kunto-ohjelman parissa. Mielestäni on aivan mahtavaa, että ratsastuksen opettajat kiinnittävät huomiota myös tällaisiin asioihin ja saamme opastusta myös näissä asioissa. 
Olen saanut monia uusia ystäviä ja tuttavia kaiken ikäisistä tallilaisista. Tallilla on todella hyvä yhteishenki ja ensimmäisestä päivästä lähtien olen tuntenut oloni tallilla kotoisaksi. Tallin kannustava ilmapiiri on ollut yksi syy kilpailupelkoni voittamiseen.
Olen myös oppinut käsittelemään epäonnistumisia ja olemaan itselleni armollisempi. Tottakai harmittaa edelleen jos jokin tehtävä ei suju toivotulla tavalla, mutta nyt osaan päästä epäonnistumisen yli ja analysoida sitä, miksi homma ei toiminut.
Paljon muutakin on vuoteen mahtunut, mutta siinä muutamia poimintoja vuodesta. Liitteeksi myös kuvat kertomaan, mitä puolessa vuodessa on tapahtunut. Mutta pidemmittä puheitta itse asiaan eli viikottaisen ratsastuspäiväkirjan pariin.

"Ennen"-kuva kesältä 2013
"Jälkeen"- kuva talvelta 2013

Viime sunnuntain estevalmennus vaihtui viime metreillä kouluvalmennukseen ja ratsukseni oli merkattu Rommi. Rommilla en olekkaan mennyt kuin muutaman kerran + tietysti istunnat. Yhteistä säveltä emme ole siis vielä löytäneet, joten odottavilla fiiliksillä lähdin valmennukseen. Ratsukoita valmennuksessa oli neljä ja tuttuun tapaan sen piti Henna. Aiheena oli vastalaukat ja takaosankäännökset.
Maneesiin oli rakennettu puomeista koulurata, jonka sisäpuolella harjoitukset tehtiin. Alkuun ratsastin aika pitkällä ohjalla, mutta Henna kehoitti ottamaan ohjat kunnolla käteen ja ratsastamaan hevosen pohkeelta ohjalle tuntuma säilyttäen. Rommi oli alkuun aika hidas pohkeelle, mutta herkistyi yllättävän nopeasti ja meinasi lopputunnista jo olla liiankin herkkä...
Ensin teimme käynnissä kulmiin puolikasta takaosankäännöstä. Alkuun en koonnut hepoa tarpeeksi ennen käännöstä eikä se taipunut kunnolla sisäpohkeen ympärille. Tein pitkille sivuille voltteja ja valmistauduin paremmin kulmiin tuloihin. Tämä auttoikin ja käännökset onnistuivat.
Seuraavaksi menimme yksitellen "kouluaitojen" sisäpuolelle ja teimme takaosankäännöksiä (kävely radan poikki, takaosankäännös vasemmalle, kävely radan poikki, takaosankäännös oikealle x 3), jonka jälkeen laukannosto keskeltä. Takaosankäännökset onnistuivat todella hyvin - ihme ja kumma! Eteenpäinpyrkimys säilyi käännöksen läpi ja käännös pysyi paikallaan. Laukannosto ei sitten onnistunutkaan. En valmistellut nostoa ja jäin puristamaan reidellä, joten eihän se laukka noussut. Uusi yritys, pieni muistutus raipalla ja johan nousi laukka, vähän liiankin sähäkkä lähtö otettiin. Tulipa sieltä vielä pukkikin kaupanpäälisiksi. No nyt oli ainakin heppa hereillä. Kävimme yksitellen vielä toisenkin kerran tekemässä harjoituksen, mutta nyt käännökset tehtiin vain kerran. Jälleen käännökset olivat hienoja ja nyt laukkakin nousi ilman ongelmia.
Toisena harjoituksena oli vastalaukka ja nyt aitojen sisälle mentiin pareittain. Pitkää sivua laukattiin myötälaukassa ja ennen lyhyelle sivulle tuloa tehtiin täyskaarto ja jatkettiin uraa pitkin vastalaukassa. Rommi oli sen verran jo innoissaan, että raippa piti heittää pois. Mutta itse tehtävä onnistui jälleen hienosti. Takaosa oli alla ja muoto säilyi läpi tehtävän. Ja koska heppa oli niin hyvin avuilla, Henna ohjeisti laukkaamaan vastalaukassa myös kulmien läpi toiselle pitkälle sivulle. Eikä ongelmia - hieno Rommi! Laukat onnistuivat molempiin suuntiin ja olin tosi tyytyväinen suoritukseemme. Heppani oli myös ilmeisen innoissaan sillä loppuraveissa meinasi jo vauhti kiihtyä liikaa. Mukaan mahtui myös parit intohepulit. Hassu heppa. Mutta olihan jälleen antoisa ja onnistunut valmennus!

 Maanantain eli loppiaisen ratsutunnille hepaksi minulle oli laitettu Rommi ja tunnin meille piti Henna. Olikin mukava päästä jatkamaan Rommilla siitä mihin edellispäivänä oltiin jääty. Tunnin aiheena oli istunta. Hevoslistan vieressä oli lappu, jossa meitä kehoitettiin tekemään ennen tuntia kahviossa olevat venyttelyharjoitukset. Tulin tallille sen verran myöhään normaaliin verrattuna, että pyysin Tuijaa (josta onkin muodostunut henkilökohtainen hevosen hoitajani ja apulaiseni - kiitos Tuija!) laittamaan Rommin minulle valmiiksi, että ehdin tehdä pyydetyt venyttelyt. Siellä sitä sitten olitiin kahvion lattialla Anna-Maijan kanssa (muut olivat jo venytelleet tai vasta tulossa tallille) takapuolet pystyssä venyttelemässä.
Selkään päästyäni Henna kehoitti pidentämään jalustimia. Tykkään mennä mielummin lyhyemmillä kuin pitkillä jalustimilla ja Henna on huomauttanut jalustimieni pituudesta useasti aiemminkin... Siis mukavuusalueen ulkopuolelle ja jalustimet oikeaoppisen mittaisiksi.
Alkuverkassa tein paljon väistöjä ja avoja, koska Rommi tuntui taas hitaalta pohkeelle. Tein myös jonkun verran siirtymiä ja tietysti voltteja ja ympyröitä. Tunnilla piti kiinnittää erityisesti huomiota lantion asentoon sekä istuntaan ylipäätään. Ensimmäisenä tehtävänä tulimme lävistäjää pitkin käynnissä ja keskelle pysähdys. Rommi kuunteli istuntaa pysähdyksissä tosi hyvin, mutta liikkeelle lähdöt olisivat voineet olla aktiivisempia ja terävämpiä. Seuraavaksi tulimme lävistäjää ravisa ja keskelle käyntisiirtymä. Jälleen liikkeelle lähdöt olivat hieman löysiä. Tämän jälkeen lävistäjää tultiin edelleen ravissa, mutta keskeltä nostettiin laukka. Laukkaan siirtymät onnistuivat yllättävän hyvin. Sunnuntainahan minulla oli ongelmia laukannostoissa, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Päinvastoin - Rommi alkoi taas olla intoa täynnä ja tehtiin muutama hyvinkin räväkkä nosto. Loppuun tultiin vielä lävistäjää keskiravissa. Saatiin aikaan yksi rikko laukalle ja meno ei Rommin virittyneeseen tilaan nähden ollut ihan niin lennokasta kuin olisi voinut olla. Mutta kaiken kaikkiaan olin tuntiin ja Rommiin jälleen tyytyväinen. Hyvää oli se, että siirtymissä muoto säilyi siirtymien läpi ja alaspäin siirtymät onnistuivat hyvin pienillä avuilla. Parannettavaa olisi ollut ylöspäin siirtymissä laukkaa lukuun ottamatta. Istunta oli jalustimien pituuteen nähden yllättävän hyvä ja ohjatkin pysyivät melko hyvin käsissä. Hyvä aloitus siis viikolle ja Romminkin kanssa aletaan pienin askelin löytämään yhteistä säveltä.

Tiistain estetunti jäi osaltani väliin, sillä tiistaiaamuna minut kaatoi punkan pohjlle armoton vatsatauti, jonka parissa vierähti kolme päivää. Nyt on tauti onneksi jo selätetty ja tulevalla viikolla pääsen jo toivottavasti hyppäämäänkin pitkästä aikaa!

Nelkyt ja risat aloittaa ratsastuksen: Pirteänä pakkasessa

Tänä syksynä ja talvena olen monet kerrat kiitellyt ratsastuskoulumme maneesia. Koko alkutalven on ulkona vuorotellen satanut vettä tai maa ollut liukkaalla jäällä. Valoisassa maneesissa on ollut mukavaa ja turvallista ratsastaa.

Tänä aamuna ulkolämpötila sitten vihdoin ja viimein laski kunnolla pakkaslukemiin. Ainakin -12 astetta tuntui kunnon pakkaselta nollakelien jälkeen. Olin ennakoinut tilanteen ja käynyt edellisenä päivänä ostamassa uudet talviratsastushousut. En ostanut sellaisia hienoja softshell-housuja, vaan ihan reilusti kokopaikkaiset toppahousut, joiden arvelen olevan varsinkin alkeisratsastajalle juuri passelit. Ja huomio nyt kaikki, jotka olette lukeneet ensimmäisen blogini: minulle mahtui lasten koko! Muut olivat ennakoineet tilanteen minua aikaisemmin ja niinpä kaikki aikuisten koot olivat loppuneet. Hyvin skeptisesti lähdin sovittamaan lasten kokoa. Tyttäreni hihitteli jo valmiiksi edellistä sovituskertaa muistellen, joka siis päätyi siihen, ettei koko kaupasta löytynyt riittävän suuria housuja minulle... Oudon hoikiksi olivat sen kaupan sisäänostajat arvelleet ratsastusväen. Mutta nyt oli toinen ääni kellossa ja housut sujahtivat jalkaan ilman sen suurempia kiemurteluja.

 Siispä pukemaan lämmintä päälle ennen tuntia. Näytin kieltämättä Michelin-ukolta paksuissa  ratsastustoppahousuissa ja Sorsasalon untuvatakissa. Ja tunsin itseni Michelin-ukoksi paksuissa ja venymättömissä toppahousuissa. Piti ihan kokeilla, että saisinko jalan nostettua sen verran, että pääsisin kipuamaan hevosen selkään. Perusteellisena ihmisenä kokeilin myös jumppapallon päällä, että saisinko itseni ratsastusasentoon. Hiukan arvelutti, mutta kun astuin ulos ja huomasin, mikä tuuli siellä oli pakkasen lisäksi, olin housuihini tyytyväinen. Sitten vaan autoon ja Sorsikselle.

Hevoseni oli jälleen Rose, jonka kanssa on tehty tuttavuutta jo useammankin kerran. Tykkään ratsastaa Rosella, sillä se on suhteellisen pieni ja pirteä. Sitä on helppo hoitaa ja sen selkään on vaivatonta kivuta. Rose nostaa kavionsa valmiiksi puhdistamista varten ja harjaamistilanteissa painaa päänsä rintaa vasten. Rosen käynti ja ravi ovat usein tarmokkaat ja sen tahtiin on ravissa helppo keventää. Rosen selkä on myös melko leveä ja luulen, että  sen selässä on sen vuoksi helppo pysyä. Ja sitäpä selässäpysymisen taitoa tarvittiinkin tällä kertaa...

 Tunti alkoi mukavasti pakkasen viilentämässä maneesissa. Rosella oli selvästi menohaluja jo heti alkuunsa, eikä ollut temppu eikä mikään ylläpitää napakkaa ravia. Pakkanen lienee piristänyt senkin. Teimme käynnissä ja ravissa erilaisia tehtäviä ja sitten myös nostimme laukkaa yhden tehtävän lopuksi. Laukkatehtävän teimme pitkälle sivulle, sillä harjoittelemme laukan nostoja ja laukassa pysymistä - ohjaaminen laukassa tuntuu vielä vaikealle. Laukassa ahaa-elämykseni oli se, että laukan pysyminen vaatii vakaat kädet ja vartalon, joka ei kallistu eteenpäin. Laukkavauhdin hurmassa tuntuisi luonnolliselta nostaa käsiä ylös ja kallistua innokkaasti menosuuntaan, mutta jos sen tekee, lopettaa hevosen heti laukkaamisen. Sainkin pari hyvää laukkasivua löytäessäni oikean asennon.

Rose innostui laukkatehtävistä ja oli varsin täpinöissään. Kun ratsastuskaveri maiskutti omalle vähän laiskemmalle hevoselleen, sai Rose syyn lähteä. Hän halusi kuvitella ja uskoa, että maiskutus oli tarkoitettu hänelle ja niinpä hän antoi itselleen luvan lähteä. Lähteä lujaa. Laukata ja viskoa mennessään takajalkojaan ilmaan. Jiiiihaaaa, se ajatteli mennessään. Voisiko hevonen hauskemmin viettää pirteää pakkaspäivää. En hätääntynyt. Olihan minulla uudet kokopaikkaiset topparatsastushousut, joiden paikat liimasivat minut satulaan kiinni. Olihan allani Rosen leveä ja turvallinen nojatuolimainen selkä. Olihan minulla opettaja, joka rauhallisella äänellä huusi ohjeita: pidä kädet alhaalla, vedä ohjista. Pyrin pitämään laukka-asennon ja keskityin kuuntelemaan ohjeita ja tekemään niiden mukaan. Rose vaikutti vielä tilanteen jälkeenkin varsin kuumalta menijältä ja niinpä loppukäynneissä tein voltteja pitkillä suorilla, kun huomasin Rosen alkavan kiihdyttää käyntinsä tahtia.

Uudet topparatsastushousut on siis testattu. Hyvät ovat. Pitävät takamuksen hyvin kiinni penkissä kovemmissakin vauhdeissa.

 

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Vauhtia ja tahdin metsästystä

Joulua edeltävällä viikolla maanantaina menin Otolla. Meillä oli toivetunti ja kovasti olisi tehnyt mieli mennä ilman satulaa. Oton ihana säkä karisti nämä haaveet joten menin siis kera satulan. Kaikilla ryhmäläisillä oli saman suuntaiset toiveet, joten tunnin aiheena oli istunta.
Minulla ja Otolla on viimeaikoina ollut ongelmia vasemman kierroksen kanssa ihan tosissaan, mutta tänään sain hepon taipumaan ja asettumaan myös vasemmalle paremmin kuin pitkään aikaan. Työskentelimme paljon ympyröillä ja keskityimme istuntaan sekä tahtiin. Otto oli tänään hyvä, mutta minulla oli ongelmia käsien kanssa. Mistä lie johtuu, mutta nykyään kädet tuppaavat väkisin painumaan alas ja kyynärpäät eivät pysy lähellä kylkiä puhumattakaan kulmasta tai paremminkin sen puutteesta kyynärpäässä. Tästä seuraa se, että jännityn myös hartioista ja käsi on kova. Ja pään nyökyttely ravissa jatkuu edelleen. Ärh - turhauttavaa! Laukkatyöskentelymme oli tämän päivän parasta antia, mutta kuskin pitää tosissaan alkaa kiinnittämään huomiota tuohon käsi ongelmaan.

Tiistain estetunnilla aiheena oli puomit ja kavaletit ja ratsuna Kurmis. Jälleen mahtavan upea kuva selventämässä (?) tehtäviä.

Alkuverkan jälkeen tulimme ensin oikeaan kierrokseen puomeja. Sinisen esteen takaa vihreälle puomille, josta harmaan esteen takaa keltaiselle puomille ja paluu sinisen esteen takaa lähtöpisteeseen. Haasteena oli saada laukat vaihtumaan puomeilla. Samaa tehtävää tultiin myös vasempaan kierrokseen peilikuvana. Haasteita meillä oli vauhdin säätelyssä. Ensimmäiselle puomille tultaessa en meinannut millään saada pidettyä laukkaa kontrollissa vaan ratsuni tuppasi kiihdyttämään aina ennen ensimmäistä puomia. Saatiin kuitenkin pari hillittyä lähestymistä aikaiseksi, vaikka töitä se teettikin - vatsalihakset sai kunnon treeniä... Toiselle puomille ei ollut samaa ongelmaa ja laukkakin vaihtui lähes joka kerta. Vasempaan kierrokseen vauhti pysyi paremmin kontrollissa ja meno oli hallitumpaa.

"Otto päiväunilla" ja muut kuvat ottanut Saara Brännare

Päivän toinen harjoitus oli pienillä esteillä ja jälleen tarkoituksena oli saada laukka vaihtumaan esteellä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja ensin tultiin harmaa este, jonka jälkeen sininen. Myös tätä tehtiin peilikuvana toiseen suuntaan. Laukka piti siis saada vaihtumaan harmaalla esteellä. Tällä kertaa vauhtiongelma ilmeni toiselle esteelle lähestyttäessä. Harmaa este meni vielä rauhassa ja jälleen laukatkin vaihtuivat suuremmaksi osaksi, mutta esteen jälkeen vauhti kasvoi ja kerran jouduin jopa pysäyttämään hepon vastapäistä seinää päin. Hieman oli pojalla intoa ja virtaa - kuulemma oli niin tohkeissaan laukanvaihdoista. Tunnustettakoon, että myös kuskilla oli hauskaa! Harmillisesti vain en osannut rentoutua täysin, jolloin myös Kurmis olisi voinut olla hieman rennompi ja rauhallisempi. Tyytyväinen olin siihen, että laukat vaihtuivat lähes aina. Meno olisi voinut olla hieman hillitympää ja ajatus enemmän kouluratsastuksessa, mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tuntiin. Puhumattakaan siitä, että minulla oli hurjan hauskaa!

Torstaina minulla oli vielä korvaustunti ja Kurmiksen kanssa jatkettiin kouluratsatuksen merkeissä. Aiheena oli vasta-asetus. Harjoitusta tehtiin isolla kahdeksikolla. Toisella kaarella tehtiin vasta-asetusta eli asetettiin hevosta ulospäin, keskellä suoristus ja toisella kaarella asetettiin heppaa sisälle päin. Ensin tehtiin harjoitusta käynnissä. En saanut Kurmista asettumaan vaan homma meni pään liikaa kääntämiseksi ja ihmeelliseksi kiemurteluksi. Ulko-ohjan tuki ei pysynyt ja kuski kenotti ihan vinossa. Blaah! Ravissa heppa alkoi pyöristymään ja Sarin ohjeistuksella sain koottua ravin ja hepan jopa käyttämään selkäänsä. Ja mikä mahtava ravi sieltä löytyikään! Mutta heti kun lopetin ratsastamisen ja jäin ihastelemaan hienoa ravia, paketti läsähti. Vatsalihakset, vatsalihakset ja vatsalihakset! Niitä on tosiaan alettava treenaamaan samoin kuin keskivartalon lihaksia ylipäätään. Jospa se paketti sitten pysyisi kasassa pidemmänkin aikaa. Vaikka itse tunnin aihe menikin pankin alle, jäi tunnista itselle hyvä mieli. Kädet olivat tänään paremmin ja Sarikaan ei huomauttanut pään heilumisesta. Ja se, että sain Kurmiksen liikkumaan pätkiä oikein päin selkäänsä käyttäen oli tunnin kohokohta! Ne on ne pienet onnistumisen hetket, jotka saavat jaksamaan epäonnistumisienkin hetkellä. Näillä fiiliksillä kohti tulevaa (tai nyt jo tätä) vuotta!

Oikein mahtavaa alkanutta vuotta 2014 kaikille! 

Vuosi 2013

Toimitus pahoittelee pitkää radiohiljaisuutta ja toivottaa samaan hengenvetoon hyvää kuluvaa vuotta 2014!

Paljon on ehtinyt viime postauksen jälkeen tapahtua ja mikäs sen parempi tapa ottaa uusi vuosi vastaan, kun muistelemalla viime vuoden mieleenpainuvimpia hetkiä ja tapahtumia!

Alkuvuosi ja kevät starttasi käyntiin Sarin ja tyttöjen käydessä niin seura- kuin aluekisoissa lähialueella hyvällä menestyksellä. SM:iin tähtäävät tytöt hakivat kisoista "kvaaleja" ja ulkopuolisista kisoista riittävät tulokset hakeneet ja kotona viimeiset karsintaradat läpi päässeet tytöt pääsivät lähtemään elokuussa järjestettäviin SM-kisoihin. Kevään edetessä myös Hennan maha kasvoi kasvamistaan ja Henna jäikin äitiyslomalle Sarin hoitaessa opettajan tonttia loppukevään ja kesäkauden.

Keväällä sateisena toukokuun päivänä järjestetyissä tallitalkoissa puunattiin porukalla niin hevosia, pihapiiriä kuin talliakin- parin kuukauden päästä on varmasti sama homma edessä, jotta saadaan talli taas kesäkuntoon!

Kesäkuussa järjestetyissä avointen ovien päivässä saatiin nauttia ainakin suomalaisten mittapuulla mitattuna kuumasta päivästä katsellen tyttöjen esittämää katrillia sekä uusien ja vanhojen asiakkaitten kanssa jutustellen. Kesäkuussa ratsastettiin myös kevätkauden viimeiset vakiotunnit ja hevoset viettivät miniloman juhannuksen tienoilla vihreän laitumen antimista ja kesän auringosta nauttien! Kesän jatkuessa perinteiset kesäleirit alkoivat kesävakioiden pyöriessä ja SM:iin itsensä kvaalanneet Ellamaria ja Essi jatkoivat tehotreenejä samalla lähialueen kisoissa kisarutiinia hakien. Sorsasalossa heinäkuussa järjestetyt Kuninkuusravit keräsivät alueen täyteen hevosia ja ravikansaa. Raveja varten pystytetyt rakennelmat ja puuhailut antoivat ihmettelmisen aihetta tarhassa olleille hevosille moneksi viikoksi, kun aina niin rauhallinen kotiympäristö eli hulinan keskellä usean viikon ajan.

Sari, Ellamaria, Essi, Muumi ja Lettu ja tukijoukot suuntasivat elokuussa Lappeenrantaan ja SM:ien ensikertalaiset saivat kisoista mahtavien kokemuksien lisäksi myös menestystä mukaansa- Ellamaria haki korkeimman sijoituksen Letun kanssa estefinaaleista sijoittuen upeasti viidennelle tilalle! Tänä vuonna lähdetään kisoihin uudestaan, todennäköisesti huomattavasti isomalla kisaporukalla! Syysvakioiden pyörähtäessä käyntiin Ronja liittyi henkilökunnan remmiin ja onkin löytänyt paikkansa pienestä, mutta sitäkin paremmasta tiimistä ahkeralla ja iloisella aseenteellaan!


Syksyllä Sari jatkoi ratsastuksenopettaja-opintojaan Ypäjällä ja suoritti vuodenvaihteeseen mennessä upeasti kaikki välikokeet, sekä myös osan loppukokeista mm. opetusnäyttöjen, esteloppukokeen ja teoriaosuuksien osalta! Tallitarkastuksia suoritettiin syksyllä myös kahteen otteeseen- ensimmäisenä ELL:n tallitarkastus, joka läpäistiin huippuarvosanoin tallin täyttäessä kaikki tarvittavat vuoden 2014 EU-säädökset. SRL suoritti myös vuosittaisen tallitarkastuksensa ja saimmekin "esitarkastuksen" Laatutalli-arvonimikettä varten, joka voidaan laittaa hakuun Sarin suoritettua ratsastuksenopettajatutkinto loppuun!

Vuoden lähestyessä loppuaan tapahtumarintamalla pysyttiin edelleen aktiivisena-lokakuussa joukko Sorsislaisia lähti viikonlopun viettoon Helsinki Horse Show:n merkeissä, valmennusryhmäläisten kuukausittaiset viikonloppuvalmennukset jatkuivat tuttuun tapaan ja henkilökuntakin pääsi kouluttamaan itseään, kun saimme Jari Collinin Benmer Oy:stä pitämään henkilökunnalle asiakaspalvelukoulutusta, joka osoittautui hyvinkin hyödylliseksi ja antoisaksi koulutukseksi, jonka työn hedelmiä päästään nauttimaan vielä pitkään!

Sorsislaisten joukko kasvoi myös yhdellä uudella tulokkaalla, kun Limppu-poni saapui tallille marraskuun lopussa. Tuttuun tapaan, myös Limppu on alkanut kasvattaa pikkuhiljaa omaa fanijoukkoaan ratsastajien keskuudessa! Kunkku siirtyi myös tallin omistukseen ja onkin nyt osa vakituista kalustoa. Surulta ei voitu välttyä myöskään viime vuonna, kun tallin yksi pitkäaikaisin asukki, Lurppa-kani nukkui pois alkuvuodesta rauhallisesti Miisa-kanin vierellä. Kunnioitettavaan 8-vuoden ikään ehtinyt papparainen oli elänyt antoisan elämän tallikanina ja koko tallin väki jäi kaipaamaan viriiliä herrasmiestä!

Vuosi huipentui Isä Camillossa vietettyihin pikkujouluihin, jossa nautiskeltiin hyvän ruuan, juoman ja seuran parissa. Pikkujouluissa palkittiin myös perinteisesti vuoden aikana ansioituneita ratsastajia ja tallilaisia, sekä kaikki alkeiskurssin käyneet ratsastajat saivat myös kurssisuorituksestaan diplomin muistoksi!

Koko tallin väki kiittää tallilaisia menneestä vuodesta. On mahtavaa huomata, miten hyvä talli ilmpiiri ja miten innostuneita ja huimaa vauhtia kehittyviä ratsastajia meillä onkaan! Jännityksellä odotellaan, mitä vuosi 2014 tuo tullessaan. Toimitus kiittää ja kumartaa- ratsastuksentäyteistä ja tallintuoksuista vuotta 2014!

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Aikainen joululahja ja erikoisesteitä

EDIT: Toimitus pahoittelee blogipostauksen myöhäistä julkaisuajankohtaa!

Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, mutta joulu, koulu ja työ ovat pitäneet minut kiireisenä. Nyt oli kuitenkin hetki aikaa istahtaa alas ja kirjoittaa viimeviikon heppailuista.

Argh! Näillä fiiliksillä alkoi viime viikko maanantaina Oton kanssa koulutunnilla. Voi siis päätellä, että ei mennyt tunti hyvin. Aiheena oli siirtymät askellajien sisällä ja harjoittelimme niitä käynnissä ja ravissa pääty-ympyröillä.
Vasen kierros tuotti heti alkuverkassa ongelmia, enkä saanut Ottoa taipumaan kunnolla. Tämä tietysti kostautui itse harjoituksissa, jotka tehtiin ympyröillä. Oikeaan kierrokseen sain muutaman onnistuneen kokoamisen aikaan sekä käynissä että ravissa, mutta voihan vasen kierros! Itse pönötin ihan vinossa, heppa kulki takapuoltaan sisälle vängäten, sisäpohje ei mennyt läpi eikä myöskään asetus puhumattakaan taivutuksesta, ulkolavan hallinnasta ei ollut tietoakaan ja meikäläisen kädetkin nousi pidätteissä korkeuksiin. Voi kääk! Aivan järkyttävää menoa. Ja kun en millään meinannut saada korjattua yhtäkään edellä mainituista ongelmista. Lievää turhautumista oli havaittavissa... Siinä sitä sitten pyörittiin "muutama" kierros pääty-ympyrällä, jonka sisään Sari käski tehdä pientä volttia, että saisin hepon taipumaan. Arvatkaa vaan montako volttia piti tehdä...Oli kunnon työvoitto, kun sain hepon kulkemaan pienen hetken oikein päin. Itse olin tänään jostain syystä kamalan vino ja tästä suurimmat ongelmat kumpusivatkin. Tänään ei siis todellakaan ollut minun päiväni.

 Kurmis paikkasi edellisen päivän pettymystä tiistain estetunnilla. Aiheena erikoisesteet.
Sain valmiiksi verkatun hepan, sillä Venla tutustutti Kurmista jo edellisellä tunnilla erikoisesteiden maailmaan - poika ei ollut kuulemma esteistä moksiskaan. Maneesista löytyi tällä kertaa kolme erikoisestettä: jouluinen pysty kimaltelevine koristenauhoineen, pysty jonka alla oli tötsä ja laudoista tehtyjä "harjanteita" sekä okseri, jonka sisällä oli muovisa kanistereita. Lisäksi maneesista löytyi kolmen esteen jumppasarja.
Verkkasin suht kevyesti, koska hepo oli jo hyvin vertynyt edellisen tunnin jäljiltä. Verkan jälkeen jalustimet ristiin kaulalle ja tultiin jumppasarjaa ilman jalustimia. Kurmis oli hieman intoa täynnä ja ensimmäisellä kerralla se hyppäsi tosi kaukaa ensimmäiselle esteelle. Meinasi käydä väli ahtaaksi ja kuskin tasapainoa koiteltiin heti alkuun. Vauhdin säätelyn kanssa meinasi olla vaikeuksia, mutta muuten oikeaan kierrokseen loput kerrat sujuivat ilman suurempia ongelmia. Vasempaan kierrokseen saatiin aikaan hyvinkin erikoisia hyppyjä ja välillä meinasi tosiaan olla vaikeuksia pysyä kyydissä. Ajauduimme pari kertaa liian lähelle ensimmäistä estettä ja pupuloikkiahan sieltä sitten tuli. Mutta selässä pysyttiin ja hauskaa oli.
Seuraavaksi tulimme erikoisesteitä yksitellen (jalustimet jaloissa) ja lopuksi "ratana". Kurmis ei esteitä tuijotellut ja oli hyvinkin innoissaan hyppelyistä. Ensimmäisillä kerroilla hypyt lähtivät tosi kaukaa ja ohjeeksi sain tuoda hepan lähemmäksi estettä. Puomithan tulivat sitten alas, kun toin hepan lähemmäs estettä. Sari sanoi, että tein aivan oikein: minä määrään ponnistuspaikan ja esteiden suurentuessa kaukaa hyppääminen toisi vaikeuksia. Tämän jälkeen ongelmia ei ollut, ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdilleen ja poika hyppäsi tosi hyvin. "Ratana" tultaessa laukatkin vaihtuivat ja vaikka vauhti meinasi välillä kiihtyä, meno oli kuitenkin hallittua ja pidätteet menivät läpi. Ihana heppa ja huippu tunti!

 Perjantaina minulla oli vapaapäivä ja joululahjaksi annoin itselleni Hennan pitämän kaksikkotunnin aamulla Anna-Maijan kanssa ja päivällä Sarin pitämän yksityistunnin. Eväät ja kirjat (tuntien välissä yritin lukea koulukirjoja) laukkuun ja aamusta tallille. Hennan tunnin menin Otolla ja Annulla ratsuna oli Vellu. Tunnilla teimme volttityöskentelyä sekä nelikaarista kiemurauraa.
Aloitimme keskiympyrällä käynnissä ja ympyrän sisään teimme pienet voltit pitkien sivujen kohdalla. Vasen kierros oli jälleen haasteellinen ja Otto oli selkeästi jäykempi vasemmalta puolelta. Henna neuvoikin minua ottamaan Otolla laukkaa uralla, että saisimme pojan vertymään. Laukan jälkeen se olikin jo parempi. Ravivoltit sujuivat vasemmalle jo aavistuksen paremmin vaikka haasteita oli edelleen sisäpohkeen läpi saamisessa. Itse sain ohjeeksi istua keskellä satulaa ja olla katseen kanssa tarkempi. Teimme volttitehtävää vielä laukassa eli muualla ympyrällä hieman isompaa laukkaa ja voltilla koottua laukkaa. Laukkavoltit sujuivat jo hyvin - sain poikaa koottua kivasti ja sisäpohjekkin meni läpi. Tosin muutama ravirikko tuli kun kuskilla meinasi loppua kunto.

Seuraavaksi tulimme nelikaarista kiemurauraa käynnissä ja kaarien jälkeen keskelle aina pysähdykset. Pysähdykset onnistuivat ihan hyvin, mutta osa kaarista meni kantatessa sisäänpäin. Sisäpohje ei ollut kunnolla läpi eikä ulkolapa hallussa. Tämän jälkeen tulimme harjoitusta ravissa edelleen tehden pysähdykset. Samat ongelmat toistuivat myös ravissa ja kaaret tuppasivat lisäksi olemaan erikokoisia. Itse pysähdykset olivat taas hyviä ja likkeelle lähdötkin enimmäkseen onnistuivat. Tulimme vielä tehtävää laukassa, vaihdot käynnin kautta. Alkuun unohdin valmistella siirtymät ja enkä koonnut laukkaa kunnolla, jolloin väliin tuli raviaskelia, mutta Hennan ohjeistuksen jälkeen saatiin tosi hyviä vaihtoja käynnin kautta. Vaikka vaikeuksia olikin jonkun verran, suurimmat ongelmat saatiin korjattua. Jälleen hyödyllinen pienryhmätunti.

Kaikki kuvat: Harri Mononen

 Päivemmällä siis Sari piti minulle vielä yksityistunnin ja sen menin Rommilla. Alkuun mentiin hetki liinassa, jonka jälkeen työskenneltiin ympyrällä. Keskityimme istuntaan, tuntumaan sekä tahtiin. Käynnissä sain Rommin työskentelemään takaa eteen ja tahtikin säilyi suurimmaksi osaksi tasaisena.Tosin täytyy sanoa, että hetki siihen meni, ennen kuin homma sujui...Jalkaa täytyi käyttää paljon että hepon takaosan sai aktiiviseksi, mutta edestä taas heppa piti saada hitaaammaksi. Volteilla ongelmana oli jälleen sisäpohkeen läpi saanti.
Ravissa tuntuma ei säilynyt tasaisena vaan ohjat tuppasivat valahtamaan pitkiksi. Myös ravin kokoamisen kanssa oli hankaluuksia, mutta sinnikkään yrittämisen jälkeen saatiin ihan kivoja pätkiä aikaiseksi. Laukan nostot onnistuivat, mutta itse laukassa kuskin lantio heilui liikaa ja paino tuppasi valumaan sisäpuolelle. Mutta jälleen ongelmat saatiin korjattua Sarin avustuksella. Tunti oli tosi hyvä ja sain monen monta ahaa elämystä ja asiaa, joihin pitää muistaa kiinnittää huomiota. Olipas mahtava joululahja - kiitos vaan itselleni!


Joulu kolkuttelee jo ovella, mutta ennen sitä luvassa minulta vielä yksi postaus. Siihen asti se on moikka!