Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Pettymyksestä pilviin, tai ainakin melkein

Sarin ollessa Ypäjällä alkuviikon tunnit piti Ronja. Maanantaina ratsunani oli Lettu, jolla olen muistaakseni mennyt vain kerran aikaisemmin. Silloin emme löytäneet yhteistä säveltä, mutta jospa nyt kemiamme kohtaisivat.

Tunnin aiheena oli siirtymät. Alkuun teimme volttityöskentelyä ja askellajina ensin käynti. Minulla oli vaikeuksia saada Lettu taipumaan varsinkin vasempaan kierrokseen ja käynti oli  löysää lampsimista. Kun sain käyntiin hieman lisää tehoja, tuntui että pidätteet eivät menneet millään läpi ja käynti meni kiireiseksi. Ongelmat jatkuivat ravivolteilla ja heppa tuntui juoksevan alta pois enkä saanut Lettua myöskään rentoutumaan ja myötäämään. Itse istuin kuin perunasäkki enkä päässyt jostain syystä ollenkaan mukaan Letun raviin. Tässä vaiheessa tunsin itseni alkeisratsastajaksi ja olo oli todella turhautunut. En kerta kaikkiaan osannut ratsastaa Lettua.
Laukkavoltit tuottivat totaalisen yllätyksen - tuntui kuin allani olisi ollut ihan eri hevonen! Lettu kuunteli pidätteet, taipui ja asettui kauniisti, myötäsi edestä ja takaosakin saatiin aktiiviseksi. Itse pääsin istumaan kunnolla satulaan ja lantioni suostui vihdoin yhteistyöhön. Onnistumisen iloa kesti kuitenkin vain hetken.

Varsinainen tehtävä oli siirtymät ja niitä harjoiteltiin kolmikaarisella kiemurauralla. Ensimmäinen kaari ravissa, toinen käynnissä ja kolmas taas ravissa. Siirtymät keskihalkaisijalla. Blaaaaah - kun ei onnistu niin ei onnistu. Tehtävässä ei oikeastaan mikään onnistunut, siirtymät sentään ajoittuivat keskihalkaisijalle, mutta muuten meno oli kyllä aikamoisen kamalaa katsottavaa. Hevonen oli pitkä kuin nälkävuosi eikä taipunut ja juoksi alta, puhumattakaan kuskista! No, pieni positiivinen pilke oli jälleen laukkatyöskentelyssä. Ensimmäinen ja viimeinen kaarre laukassa ja keskimmäinen ravissa. Laukassa sain jälleen hepon taipumaan, mutta heti raviin siirryttyä homma meni pipariksi. Siirtymät sinänsä onnistuivat ihan ok, vaikka olisivatkin voineet olla aktiivisempia.
Eli ei siis löytynyt yhteistä säveltä vieläkään. Tunnin jälkeen tunsin olevani todella huono ratsastaja ja vaikka kuinka yritin hakea niiden muutamien onnistumisten kautta positiivista mieltä, tunnista jäi silti päälimmäiseksi fiilikseksi epäonnistuminen. En vain yksinkertaisesti osannut tänään ratsastaa!

Kurmiksen kanssa jatkettiin tiistaina harjoituksia puomeilla. Ronja piti jälleen tunnin ja aiheena tekniikka. Alkuun teimme voltteja käynnissä, ravissa ja laukassa puomeja ylittäen. Sain Kurmiksen taipumaan kivasti ja kun muistin ulko-ohjan ja ulkopohkeen volteilla, niin myös voltit onnistuivat hienosti. Laukkavolteilla ratsuni tykkäsi hypätä puomien yli ja vielä mahdollisimman kaukaa, mutta kun sinnikkäästi pyrin tuomaan hepan lähelle puomia, saimme myös laukkavolteilla onnistuneita suorituksia ilman hyppyjä. Laukkasimme myös kahden puomin väliä ja saimme itse lisätä tai vähentää askelia ko. puomien väliin tarpeen mukaan. En laskenut puomien väliä, mutta taisimme tulla Kurmiksen kanssa kuudella ja seitsemällä askeleella.

Seuraavaksi tulimme puomitehtävää, jossa tarkoituksena oli saada puomin päällä vaihdettua laukka. Saimmekin laukat vaihdettua onnistuneesti yhtä kertaa lukuunottamatta. Vauhti meinasi välillä kiihtyä liikaa, mutta muuten tunti sujui hyvin ja tunnista jäi hyvät fiilikset, vaikkemme vieläkään päässyt hyppäämään.

Perjantaina minulla oli Hennan pitämä yksityistunti ja ratsuna Rommi. Ulkona oli aivan ihana aurinkoinen sää ja pakkastakaan ei tainnut olla niin paljon kuin muina päivinä. Maneesissa tosin mentiin, mutta auringon säteet tulvivat myös maneesiin.
Tunnilla keskityimme istuntaan ja hevosen ratsastamiseen avuille, etenkin ulko-ohjalle. Alkuun hepoa asetettiin molempiin suuntiin, mutta varsinkin ulospäin. Käynti piti saada aktiiviseksi ja heppa kunnolla tuntumalle sekä ohjan ja pohkeen väliin. Heti kun oma käsi oli vakaa ja tuntuma tasainen, Rommi palkitsi pyöristymällä. Ja kun muistin ratsastaa riittävästi myös pohkeella, alkoi ratsuni myös astua takajaloilla syvemmälle vatsan alle.
Ravissa ohjat pääsivät valahtamaan vähän väliä pitkiksi ja tuntuma katoamaan. Tällöin myös hepan pää nousi ja pakka levisi. Jälleen minulla oli vaikeuksia istua liikkeessä mukana, vaikka Rommin ravissa on helppo istua. Sain Hennalta hyviä mielikuvia lantion joustoon liittyen ja niitä täytyykin alkaa ratsastaessa todella miettimään. Hetkittäin ravikin onnistui ja kuski oli liikkeen mukana. Suurin ongelma oli kuitenkin tuo tuntuman katoaminen. Minulla ei meinaa nyrkit pysyä millään kiinni. Myös sen treenaamiseen sain hyviä ohjeita ja hämmästyksekseni minun täytyy alkaa jumppaamaan "näppivoimia"! Ongelmana tällä hetkellä on lisäksi kyynärpäät, jotka eivät meinaa pysyä paikoillaan lähellä kylkiä. Mielikuvaharjoittelua siis lisää ja ratsastaessa kyynärpäitten asennon tarkistusta riittävän usein.

Mutta päivän parhaiten onnistui laukat. Nostot olivat hieman räjähtäviä, koska ratsuni kävi jo hieman kuumana, mutta itse laukat olivat aivan mahtavia. Laukkasimme isolla pääty-ympyrällä ensin myötälaukkaa tarkoituksena saada laukka mahdollisimman hyväksi ja takaosa kunnolla töihin. Vatsalihakset oli kovilla (Hennan käskyt käyttää vatsalihaksia kaikuvat vieläkin päässä...Kuskin lihaskunto meinasi välillä loppua, niin tarvittiin "pientä" kannustusta...), mutta jotenkin palaset vaan loksahtivat paikoilleen ja laukka onnistui yli odotusten! Mahtava fiilis! Seuraavaksi otimme ympyrällä vielä vastalaukkaa ja myös tämä onnistui hienosti. Takajalat olivat alla ja muoto säilyi pyöreänä. Jee - hieno Rommi! 
Näihin onnistumisiin olikin hyvä päättää tunti. Mielettömän opettavainen, rankka, ihana ja onnistunut tunti! Mahtava tapa aloittaa viikonlopun vietto.