Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Yhteisen sävelen etsintää ja katsaus menneeseen vuoteen

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Sitä ennen kuitenkin hieman vanhaa vuotta muutalla sanalla.
Nyt olen ratsastanut Sorsasalossa hieman yli vuoden ja täytyy sanoa, että kehitystä on tapahtunut huimasti. Olen voittanut kilpailupelkoni ja osallistunut kuluvan kauden kaikkiin tallin kisoihin. Seuraava askel olisi uskaltautua ulkopuolisiin kisoihin...Istuntani on parantunut huomattavasti vaikka toki siinä on vielä paljon parantamisen varaa. Varsinkin käsiin pitä alkaa kiinnittämään enemmän huomiota. Keskivartalon hallintani on myös parantunut ja sitä treenataan kovasti tallin ulkopuolella  ratsastajille suunnatun kunto-ohjelman parissa. Mielestäni on aivan mahtavaa, että ratsastuksen opettajat kiinnittävät huomiota myös tällaisiin asioihin ja saamme opastusta myös näissä asioissa. 
Olen saanut monia uusia ystäviä ja tuttavia kaiken ikäisistä tallilaisista. Tallilla on todella hyvä yhteishenki ja ensimmäisestä päivästä lähtien olen tuntenut oloni tallilla kotoisaksi. Tallin kannustava ilmapiiri on ollut yksi syy kilpailupelkoni voittamiseen.
Olen myös oppinut käsittelemään epäonnistumisia ja olemaan itselleni armollisempi. Tottakai harmittaa edelleen jos jokin tehtävä ei suju toivotulla tavalla, mutta nyt osaan päästä epäonnistumisen yli ja analysoida sitä, miksi homma ei toiminut.
Paljon muutakin on vuoteen mahtunut, mutta siinä muutamia poimintoja vuodesta. Liitteeksi myös kuvat kertomaan, mitä puolessa vuodessa on tapahtunut. Mutta pidemmittä puheitta itse asiaan eli viikottaisen ratsastuspäiväkirjan pariin.

"Ennen"-kuva kesältä 2013
"Jälkeen"- kuva talvelta 2013

Viime sunnuntain estevalmennus vaihtui viime metreillä kouluvalmennukseen ja ratsukseni oli merkattu Rommi. Rommilla en olekkaan mennyt kuin muutaman kerran + tietysti istunnat. Yhteistä säveltä emme ole siis vielä löytäneet, joten odottavilla fiiliksillä lähdin valmennukseen. Ratsukoita valmennuksessa oli neljä ja tuttuun tapaan sen piti Henna. Aiheena oli vastalaukat ja takaosankäännökset.
Maneesiin oli rakennettu puomeista koulurata, jonka sisäpuolella harjoitukset tehtiin. Alkuun ratsastin aika pitkällä ohjalla, mutta Henna kehoitti ottamaan ohjat kunnolla käteen ja ratsastamaan hevosen pohkeelta ohjalle tuntuma säilyttäen. Rommi oli alkuun aika hidas pohkeelle, mutta herkistyi yllättävän nopeasti ja meinasi lopputunnista jo olla liiankin herkkä...
Ensin teimme käynnissä kulmiin puolikasta takaosankäännöstä. Alkuun en koonnut hepoa tarpeeksi ennen käännöstä eikä se taipunut kunnolla sisäpohkeen ympärille. Tein pitkille sivuille voltteja ja valmistauduin paremmin kulmiin tuloihin. Tämä auttoikin ja käännökset onnistuivat.
Seuraavaksi menimme yksitellen "kouluaitojen" sisäpuolelle ja teimme takaosankäännöksiä (kävely radan poikki, takaosankäännös vasemmalle, kävely radan poikki, takaosankäännös oikealle x 3), jonka jälkeen laukannosto keskeltä. Takaosankäännökset onnistuivat todella hyvin - ihme ja kumma! Eteenpäinpyrkimys säilyi käännöksen läpi ja käännös pysyi paikallaan. Laukannosto ei sitten onnistunutkaan. En valmistellut nostoa ja jäin puristamaan reidellä, joten eihän se laukka noussut. Uusi yritys, pieni muistutus raipalla ja johan nousi laukka, vähän liiankin sähäkkä lähtö otettiin. Tulipa sieltä vielä pukkikin kaupanpäälisiksi. No nyt oli ainakin heppa hereillä. Kävimme yksitellen vielä toisenkin kerran tekemässä harjoituksen, mutta nyt käännökset tehtiin vain kerran. Jälleen käännökset olivat hienoja ja nyt laukkakin nousi ilman ongelmia.
Toisena harjoituksena oli vastalaukka ja nyt aitojen sisälle mentiin pareittain. Pitkää sivua laukattiin myötälaukassa ja ennen lyhyelle sivulle tuloa tehtiin täyskaarto ja jatkettiin uraa pitkin vastalaukassa. Rommi oli sen verran jo innoissaan, että raippa piti heittää pois. Mutta itse tehtävä onnistui jälleen hienosti. Takaosa oli alla ja muoto säilyi läpi tehtävän. Ja koska heppa oli niin hyvin avuilla, Henna ohjeisti laukkaamaan vastalaukassa myös kulmien läpi toiselle pitkälle sivulle. Eikä ongelmia - hieno Rommi! Laukat onnistuivat molempiin suuntiin ja olin tosi tyytyväinen suoritukseemme. Heppani oli myös ilmeisen innoissaan sillä loppuraveissa meinasi jo vauhti kiihtyä liikaa. Mukaan mahtui myös parit intohepulit. Hassu heppa. Mutta olihan jälleen antoisa ja onnistunut valmennus!

 Maanantain eli loppiaisen ratsutunnille hepaksi minulle oli laitettu Rommi ja tunnin meille piti Henna. Olikin mukava päästä jatkamaan Rommilla siitä mihin edellispäivänä oltiin jääty. Tunnin aiheena oli istunta. Hevoslistan vieressä oli lappu, jossa meitä kehoitettiin tekemään ennen tuntia kahviossa olevat venyttelyharjoitukset. Tulin tallille sen verran myöhään normaaliin verrattuna, että pyysin Tuijaa (josta onkin muodostunut henkilökohtainen hevosen hoitajani ja apulaiseni - kiitos Tuija!) laittamaan Rommin minulle valmiiksi, että ehdin tehdä pyydetyt venyttelyt. Siellä sitä sitten olitiin kahvion lattialla Anna-Maijan kanssa (muut olivat jo venytelleet tai vasta tulossa tallille) takapuolet pystyssä venyttelemässä.
Selkään päästyäni Henna kehoitti pidentämään jalustimia. Tykkään mennä mielummin lyhyemmillä kuin pitkillä jalustimilla ja Henna on huomauttanut jalustimieni pituudesta useasti aiemminkin... Siis mukavuusalueen ulkopuolelle ja jalustimet oikeaoppisen mittaisiksi.
Alkuverkassa tein paljon väistöjä ja avoja, koska Rommi tuntui taas hitaalta pohkeelle. Tein myös jonkun verran siirtymiä ja tietysti voltteja ja ympyröitä. Tunnilla piti kiinnittää erityisesti huomiota lantion asentoon sekä istuntaan ylipäätään. Ensimmäisenä tehtävänä tulimme lävistäjää pitkin käynnissä ja keskelle pysähdys. Rommi kuunteli istuntaa pysähdyksissä tosi hyvin, mutta liikkeelle lähdöt olisivat voineet olla aktiivisempia ja terävämpiä. Seuraavaksi tulimme lävistäjää ravisa ja keskelle käyntisiirtymä. Jälleen liikkeelle lähdöt olivat hieman löysiä. Tämän jälkeen lävistäjää tultiin edelleen ravissa, mutta keskeltä nostettiin laukka. Laukkaan siirtymät onnistuivat yllättävän hyvin. Sunnuntainahan minulla oli ongelmia laukannostoissa, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Päinvastoin - Rommi alkoi taas olla intoa täynnä ja tehtiin muutama hyvinkin räväkkä nosto. Loppuun tultiin vielä lävistäjää keskiravissa. Saatiin aikaan yksi rikko laukalle ja meno ei Rommin virittyneeseen tilaan nähden ollut ihan niin lennokasta kuin olisi voinut olla. Mutta kaiken kaikkiaan olin tuntiin ja Rommiin jälleen tyytyväinen. Hyvää oli se, että siirtymissä muoto säilyi siirtymien läpi ja alaspäin siirtymät onnistuivat hyvin pienillä avuilla. Parannettavaa olisi ollut ylöspäin siirtymissä laukkaa lukuun ottamatta. Istunta oli jalustimien pituuteen nähden yllättävän hyvä ja ohjatkin pysyivät melko hyvin käsissä. Hyvä aloitus siis viikolle ja Romminkin kanssa aletaan pienin askelin löytämään yhteistä säveltä.

Tiistain estetunti jäi osaltani väliin, sillä tiistaiaamuna minut kaatoi punkan pohjlle armoton vatsatauti, jonka parissa vierähti kolme päivää. Nyt on tauti onneksi jo selätetty ja tulevalla viikolla pääsen jo toivottavasti hyppäämäänkin pitkästä aikaa!