Nelkyt ja risat aloittaa ratsastuksen: Pirteänä pakkasessa

Tänä syksynä ja talvena olen monet kerrat kiitellyt ratsastuskoulumme maneesia. Koko alkutalven on ulkona vuorotellen satanut vettä tai maa ollut liukkaalla jäällä. Valoisassa maneesissa on ollut mukavaa ja turvallista ratsastaa.

Tänä aamuna ulkolämpötila sitten vihdoin ja viimein laski kunnolla pakkaslukemiin. Ainakin -12 astetta tuntui kunnon pakkaselta nollakelien jälkeen. Olin ennakoinut tilanteen ja käynyt edellisenä päivänä ostamassa uudet talviratsastushousut. En ostanut sellaisia hienoja softshell-housuja, vaan ihan reilusti kokopaikkaiset toppahousut, joiden arvelen olevan varsinkin alkeisratsastajalle juuri passelit. Ja huomio nyt kaikki, jotka olette lukeneet ensimmäisen blogini: minulle mahtui lasten koko! Muut olivat ennakoineet tilanteen minua aikaisemmin ja niinpä kaikki aikuisten koot olivat loppuneet. Hyvin skeptisesti lähdin sovittamaan lasten kokoa. Tyttäreni hihitteli jo valmiiksi edellistä sovituskertaa muistellen, joka siis päätyi siihen, ettei koko kaupasta löytynyt riittävän suuria housuja minulle... Oudon hoikiksi olivat sen kaupan sisäänostajat arvelleet ratsastusväen. Mutta nyt oli toinen ääni kellossa ja housut sujahtivat jalkaan ilman sen suurempia kiemurteluja.

 Siispä pukemaan lämmintä päälle ennen tuntia. Näytin kieltämättä Michelin-ukolta paksuissa  ratsastustoppahousuissa ja Sorsasalon untuvatakissa. Ja tunsin itseni Michelin-ukoksi paksuissa ja venymättömissä toppahousuissa. Piti ihan kokeilla, että saisinko jalan nostettua sen verran, että pääsisin kipuamaan hevosen selkään. Perusteellisena ihmisenä kokeilin myös jumppapallon päällä, että saisinko itseni ratsastusasentoon. Hiukan arvelutti, mutta kun astuin ulos ja huomasin, mikä tuuli siellä oli pakkasen lisäksi, olin housuihini tyytyväinen. Sitten vaan autoon ja Sorsikselle.

Hevoseni oli jälleen Rose, jonka kanssa on tehty tuttavuutta jo useammankin kerran. Tykkään ratsastaa Rosella, sillä se on suhteellisen pieni ja pirteä. Sitä on helppo hoitaa ja sen selkään on vaivatonta kivuta. Rose nostaa kavionsa valmiiksi puhdistamista varten ja harjaamistilanteissa painaa päänsä rintaa vasten. Rosen käynti ja ravi ovat usein tarmokkaat ja sen tahtiin on ravissa helppo keventää. Rosen selkä on myös melko leveä ja luulen, että  sen selässä on sen vuoksi helppo pysyä. Ja sitäpä selässäpysymisen taitoa tarvittiinkin tällä kertaa...

 Tunti alkoi mukavasti pakkasen viilentämässä maneesissa. Rosella oli selvästi menohaluja jo heti alkuunsa, eikä ollut temppu eikä mikään ylläpitää napakkaa ravia. Pakkanen lienee piristänyt senkin. Teimme käynnissä ja ravissa erilaisia tehtäviä ja sitten myös nostimme laukkaa yhden tehtävän lopuksi. Laukkatehtävän teimme pitkälle sivulle, sillä harjoittelemme laukan nostoja ja laukassa pysymistä - ohjaaminen laukassa tuntuu vielä vaikealle. Laukassa ahaa-elämykseni oli se, että laukan pysyminen vaatii vakaat kädet ja vartalon, joka ei kallistu eteenpäin. Laukkavauhdin hurmassa tuntuisi luonnolliselta nostaa käsiä ylös ja kallistua innokkaasti menosuuntaan, mutta jos sen tekee, lopettaa hevosen heti laukkaamisen. Sainkin pari hyvää laukkasivua löytäessäni oikean asennon.

Rose innostui laukkatehtävistä ja oli varsin täpinöissään. Kun ratsastuskaveri maiskutti omalle vähän laiskemmalle hevoselleen, sai Rose syyn lähteä. Hän halusi kuvitella ja uskoa, että maiskutus oli tarkoitettu hänelle ja niinpä hän antoi itselleen luvan lähteä. Lähteä lujaa. Laukata ja viskoa mennessään takajalkojaan ilmaan. Jiiiihaaaa, se ajatteli mennessään. Voisiko hevonen hauskemmin viettää pirteää pakkaspäivää. En hätääntynyt. Olihan minulla uudet kokopaikkaiset topparatsastushousut, joiden paikat liimasivat minut satulaan kiinni. Olihan allani Rosen leveä ja turvallinen nojatuolimainen selkä. Olihan minulla opettaja, joka rauhallisella äänellä huusi ohjeita: pidä kädet alhaalla, vedä ohjista. Pyrin pitämään laukka-asennon ja keskityin kuuntelemaan ohjeita ja tekemään niiden mukaan. Rose vaikutti vielä tilanteen jälkeenkin varsin kuumalta menijältä ja niinpä loppukäynneissä tein voltteja pitkillä suorilla, kun huomasin Rosen alkavan kiihdyttää käyntinsä tahtia.

Uudet topparatsastushousut on siis testattu. Hyvät ovat. Pitävät takamuksen hyvin kiinni penkissä kovemmissakin vauhdeissa.