Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Aikainen joululahja ja erikoisesteitä

EDIT: Toimitus pahoittelee blogipostauksen myöhäistä julkaisuajankohtaa!

Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, mutta joulu, koulu ja työ ovat pitäneet minut kiireisenä. Nyt oli kuitenkin hetki aikaa istahtaa alas ja kirjoittaa viimeviikon heppailuista.

Argh! Näillä fiiliksillä alkoi viime viikko maanantaina Oton kanssa koulutunnilla. Voi siis päätellä, että ei mennyt tunti hyvin. Aiheena oli siirtymät askellajien sisällä ja harjoittelimme niitä käynnissä ja ravissa pääty-ympyröillä.
Vasen kierros tuotti heti alkuverkassa ongelmia, enkä saanut Ottoa taipumaan kunnolla. Tämä tietysti kostautui itse harjoituksissa, jotka tehtiin ympyröillä. Oikeaan kierrokseen sain muutaman onnistuneen kokoamisen aikaan sekä käynissä että ravissa, mutta voihan vasen kierros! Itse pönötin ihan vinossa, heppa kulki takapuoltaan sisälle vängäten, sisäpohje ei mennyt läpi eikä myöskään asetus puhumattakaan taivutuksesta, ulkolavan hallinnasta ei ollut tietoakaan ja meikäläisen kädetkin nousi pidätteissä korkeuksiin. Voi kääk! Aivan järkyttävää menoa. Ja kun en millään meinannut saada korjattua yhtäkään edellä mainituista ongelmista. Lievää turhautumista oli havaittavissa... Siinä sitä sitten pyörittiin "muutama" kierros pääty-ympyrällä, jonka sisään Sari käski tehdä pientä volttia, että saisin hepon taipumaan. Arvatkaa vaan montako volttia piti tehdä...Oli kunnon työvoitto, kun sain hepon kulkemaan pienen hetken oikein päin. Itse olin tänään jostain syystä kamalan vino ja tästä suurimmat ongelmat kumpusivatkin. Tänään ei siis todellakaan ollut minun päiväni.

 Kurmis paikkasi edellisen päivän pettymystä tiistain estetunnilla. Aiheena erikoisesteet.
Sain valmiiksi verkatun hepan, sillä Venla tutustutti Kurmista jo edellisellä tunnilla erikoisesteiden maailmaan - poika ei ollut kuulemma esteistä moksiskaan. Maneesista löytyi tällä kertaa kolme erikoisestettä: jouluinen pysty kimaltelevine koristenauhoineen, pysty jonka alla oli tötsä ja laudoista tehtyjä "harjanteita" sekä okseri, jonka sisällä oli muovisa kanistereita. Lisäksi maneesista löytyi kolmen esteen jumppasarja.
Verkkasin suht kevyesti, koska hepo oli jo hyvin vertynyt edellisen tunnin jäljiltä. Verkan jälkeen jalustimet ristiin kaulalle ja tultiin jumppasarjaa ilman jalustimia. Kurmis oli hieman intoa täynnä ja ensimmäisellä kerralla se hyppäsi tosi kaukaa ensimmäiselle esteelle. Meinasi käydä väli ahtaaksi ja kuskin tasapainoa koiteltiin heti alkuun. Vauhdin säätelyn kanssa meinasi olla vaikeuksia, mutta muuten oikeaan kierrokseen loput kerrat sujuivat ilman suurempia ongelmia. Vasempaan kierrokseen saatiin aikaan hyvinkin erikoisia hyppyjä ja välillä meinasi tosiaan olla vaikeuksia pysyä kyydissä. Ajauduimme pari kertaa liian lähelle ensimmäistä estettä ja pupuloikkiahan sieltä sitten tuli. Mutta selässä pysyttiin ja hauskaa oli.
Seuraavaksi tulimme erikoisesteitä yksitellen (jalustimet jaloissa) ja lopuksi "ratana". Kurmis ei esteitä tuijotellut ja oli hyvinkin innoissaan hyppelyistä. Ensimmäisillä kerroilla hypyt lähtivät tosi kaukaa ja ohjeeksi sain tuoda hepan lähemmäksi estettä. Puomithan tulivat sitten alas, kun toin hepan lähemmäs estettä. Sari sanoi, että tein aivan oikein: minä määrään ponnistuspaikan ja esteiden suurentuessa kaukaa hyppääminen toisi vaikeuksia. Tämän jälkeen ongelmia ei ollut, ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdilleen ja poika hyppäsi tosi hyvin. "Ratana" tultaessa laukatkin vaihtuivat ja vaikka vauhti meinasi välillä kiihtyä, meno oli kuitenkin hallittua ja pidätteet menivät läpi. Ihana heppa ja huippu tunti!

 Perjantaina minulla oli vapaapäivä ja joululahjaksi annoin itselleni Hennan pitämän kaksikkotunnin aamulla Anna-Maijan kanssa ja päivällä Sarin pitämän yksityistunnin. Eväät ja kirjat (tuntien välissä yritin lukea koulukirjoja) laukkuun ja aamusta tallille. Hennan tunnin menin Otolla ja Annulla ratsuna oli Vellu. Tunnilla teimme volttityöskentelyä sekä nelikaarista kiemurauraa.
Aloitimme keskiympyrällä käynnissä ja ympyrän sisään teimme pienet voltit pitkien sivujen kohdalla. Vasen kierros oli jälleen haasteellinen ja Otto oli selkeästi jäykempi vasemmalta puolelta. Henna neuvoikin minua ottamaan Otolla laukkaa uralla, että saisimme pojan vertymään. Laukan jälkeen se olikin jo parempi. Ravivoltit sujuivat vasemmalle jo aavistuksen paremmin vaikka haasteita oli edelleen sisäpohkeen läpi saamisessa. Itse sain ohjeeksi istua keskellä satulaa ja olla katseen kanssa tarkempi. Teimme volttitehtävää vielä laukassa eli muualla ympyrällä hieman isompaa laukkaa ja voltilla koottua laukkaa. Laukkavoltit sujuivat jo hyvin - sain poikaa koottua kivasti ja sisäpohjekkin meni läpi. Tosin muutama ravirikko tuli kun kuskilla meinasi loppua kunto.

Seuraavaksi tulimme nelikaarista kiemurauraa käynnissä ja kaarien jälkeen keskelle aina pysähdykset. Pysähdykset onnistuivat ihan hyvin, mutta osa kaarista meni kantatessa sisäänpäin. Sisäpohje ei ollut kunnolla läpi eikä ulkolapa hallussa. Tämän jälkeen tulimme harjoitusta ravissa edelleen tehden pysähdykset. Samat ongelmat toistuivat myös ravissa ja kaaret tuppasivat lisäksi olemaan erikokoisia. Itse pysähdykset olivat taas hyviä ja likkeelle lähdötkin enimmäkseen onnistuivat. Tulimme vielä tehtävää laukassa, vaihdot käynnin kautta. Alkuun unohdin valmistella siirtymät ja enkä koonnut laukkaa kunnolla, jolloin väliin tuli raviaskelia, mutta Hennan ohjeistuksen jälkeen saatiin tosi hyviä vaihtoja käynnin kautta. Vaikka vaikeuksia olikin jonkun verran, suurimmat ongelmat saatiin korjattua. Jälleen hyödyllinen pienryhmätunti.

Kaikki kuvat: Harri Mononen

 Päivemmällä siis Sari piti minulle vielä yksityistunnin ja sen menin Rommilla. Alkuun mentiin hetki liinassa, jonka jälkeen työskenneltiin ympyrällä. Keskityimme istuntaan, tuntumaan sekä tahtiin. Käynnissä sain Rommin työskentelemään takaa eteen ja tahtikin säilyi suurimmaksi osaksi tasaisena.Tosin täytyy sanoa, että hetki siihen meni, ennen kuin homma sujui...Jalkaa täytyi käyttää paljon että hepon takaosan sai aktiiviseksi, mutta edestä taas heppa piti saada hitaaammaksi. Volteilla ongelmana oli jälleen sisäpohkeen läpi saanti.
Ravissa tuntuma ei säilynyt tasaisena vaan ohjat tuppasivat valahtamaan pitkiksi. Myös ravin kokoamisen kanssa oli hankaluuksia, mutta sinnikkään yrittämisen jälkeen saatiin ihan kivoja pätkiä aikaiseksi. Laukan nostot onnistuivat, mutta itse laukassa kuskin lantio heilui liikaa ja paino tuppasi valumaan sisäpuolelle. Mutta jälleen ongelmat saatiin korjattua Sarin avustuksella. Tunti oli tosi hyvä ja sain monen monta ahaa elämystä ja asiaa, joihin pitää muistaa kiinnittää huomiota. Olipas mahtava joululahja - kiitos vaan itselleni!


Joulu kolkuttelee jo ovella, mutta ennen sitä luvassa minulta vielä yksi postaus. Siihen asti se on moikka!