Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Vauhtia ja tahdin metsästystä

Joulua edeltävällä viikolla maanantaina menin Otolla. Meillä oli toivetunti ja kovasti olisi tehnyt mieli mennä ilman satulaa. Oton ihana säkä karisti nämä haaveet joten menin siis kera satulan. Kaikilla ryhmäläisillä oli saman suuntaiset toiveet, joten tunnin aiheena oli istunta.
Minulla ja Otolla on viimeaikoina ollut ongelmia vasemman kierroksen kanssa ihan tosissaan, mutta tänään sain hepon taipumaan ja asettumaan myös vasemmalle paremmin kuin pitkään aikaan. Työskentelimme paljon ympyröillä ja keskityimme istuntaan sekä tahtiin. Otto oli tänään hyvä, mutta minulla oli ongelmia käsien kanssa. Mistä lie johtuu, mutta nykyään kädet tuppaavat väkisin painumaan alas ja kyynärpäät eivät pysy lähellä kylkiä puhumattakaan kulmasta tai paremminkin sen puutteesta kyynärpäässä. Tästä seuraa se, että jännityn myös hartioista ja käsi on kova. Ja pään nyökyttely ravissa jatkuu edelleen. Ärh - turhauttavaa! Laukkatyöskentelymme oli tämän päivän parasta antia, mutta kuskin pitää tosissaan alkaa kiinnittämään huomiota tuohon käsi ongelmaan.

Tiistain estetunnilla aiheena oli puomit ja kavaletit ja ratsuna Kurmis. Jälleen mahtavan upea kuva selventämässä (?) tehtäviä.

Alkuverkan jälkeen tulimme ensin oikeaan kierrokseen puomeja. Sinisen esteen takaa vihreälle puomille, josta harmaan esteen takaa keltaiselle puomille ja paluu sinisen esteen takaa lähtöpisteeseen. Haasteena oli saada laukat vaihtumaan puomeilla. Samaa tehtävää tultiin myös vasempaan kierrokseen peilikuvana. Haasteita meillä oli vauhdin säätelyssä. Ensimmäiselle puomille tultaessa en meinannut millään saada pidettyä laukkaa kontrollissa vaan ratsuni tuppasi kiihdyttämään aina ennen ensimmäistä puomia. Saatiin kuitenkin pari hillittyä lähestymistä aikaiseksi, vaikka töitä se teettikin - vatsalihakset sai kunnon treeniä... Toiselle puomille ei ollut samaa ongelmaa ja laukkakin vaihtui lähes joka kerta. Vasempaan kierrokseen vauhti pysyi paremmin kontrollissa ja meno oli hallitumpaa.

"Otto päiväunilla" ja muut kuvat ottanut Saara Brännare

Päivän toinen harjoitus oli pienillä esteillä ja jälleen tarkoituksena oli saada laukka vaihtumaan esteellä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja ensin tultiin harmaa este, jonka jälkeen sininen. Myös tätä tehtiin peilikuvana toiseen suuntaan. Laukka piti siis saada vaihtumaan harmaalla esteellä. Tällä kertaa vauhtiongelma ilmeni toiselle esteelle lähestyttäessä. Harmaa este meni vielä rauhassa ja jälleen laukatkin vaihtuivat suuremmaksi osaksi, mutta esteen jälkeen vauhti kasvoi ja kerran jouduin jopa pysäyttämään hepon vastapäistä seinää päin. Hieman oli pojalla intoa ja virtaa - kuulemma oli niin tohkeissaan laukanvaihdoista. Tunnustettakoon, että myös kuskilla oli hauskaa! Harmillisesti vain en osannut rentoutua täysin, jolloin myös Kurmis olisi voinut olla hieman rennompi ja rauhallisempi. Tyytyväinen olin siihen, että laukat vaihtuivat lähes aina. Meno olisi voinut olla hieman hillitympää ja ajatus enemmän kouluratsastuksessa, mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tuntiin. Puhumattakaan siitä, että minulla oli hurjan hauskaa!

Torstaina minulla oli vielä korvaustunti ja Kurmiksen kanssa jatkettiin kouluratsatuksen merkeissä. Aiheena oli vasta-asetus. Harjoitusta tehtiin isolla kahdeksikolla. Toisella kaarella tehtiin vasta-asetusta eli asetettiin hevosta ulospäin, keskellä suoristus ja toisella kaarella asetettiin heppaa sisälle päin. Ensin tehtiin harjoitusta käynnissä. En saanut Kurmista asettumaan vaan homma meni pään liikaa kääntämiseksi ja ihmeelliseksi kiemurteluksi. Ulko-ohjan tuki ei pysynyt ja kuski kenotti ihan vinossa. Blaah! Ravissa heppa alkoi pyöristymään ja Sarin ohjeistuksella sain koottua ravin ja hepan jopa käyttämään selkäänsä. Ja mikä mahtava ravi sieltä löytyikään! Mutta heti kun lopetin ratsastamisen ja jäin ihastelemaan hienoa ravia, paketti läsähti. Vatsalihakset, vatsalihakset ja vatsalihakset! Niitä on tosiaan alettava treenaamaan samoin kuin keskivartalon lihaksia ylipäätään. Jospa se paketti sitten pysyisi kasassa pidemmänkin aikaa. Vaikka itse tunnin aihe menikin pankin alle, jäi tunnista itselle hyvä mieli. Kädet olivat tänään paremmin ja Sarikaan ei huomauttanut pään heilumisesta. Ja se, että sain Kurmiksen liikkumaan pätkiä oikein päin selkäänsä käyttäen oli tunnin kohokohta! Ne on ne pienet onnistumisen hetket, jotka saavat jaksamaan epäonnistumisienkin hetkellä. Näillä fiiliksillä kohti tulevaa (tai nyt jo tätä) vuotta!

Oikein mahtavaa alkanutta vuotta 2014 kaikille!