Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Treeniä ja tulosta

Moikka! Tässä taas annos heppailua á la Saara. Sain muuten vihdoin viimein sykemittariini patterit ja pääsin testaamaan kuinka tehokasta liikuntaa ratsastus itseasiassa onkaan. Mittari oli ylläni neljällä tunnilla ja maksimisykkeet käväisivät 184:ssä ja keskisyke oli 140. Kaloreitakin paloi keskimäärin 550 kcal / tunti. Vai ei ole ratsastus tehokasta liikuntaa!

Kuvat Toni Huovinen

Viime sunnuntaina oli Hennan pitämä estevalmennus ja ratsuna toimi Lettu. Tallille oli tullut aimo kasa uusia esteitä, joten saatiinkin rakennella ihan kunnon rata. Uusissa esteissä oli ihania värejä mm. pinkkiä ja lilaa. Saatiinpa muuriestekkin sekä lankkuesteitä. Huippua!
Alkuverkan jälkeen lämmittelimme ravikavaleteillä sekä muutamilla verkkahypyillä pienille ristikoille. Siirryimme sen jälkeen hyppäämään esteitä ensin yksitellen ja loppuun ratana. Lettu ei uusia esteitä kummastellut, mutta hankaluuksia tuotti saada takaosaan aktiiviisuutta ja etuosaan keveyttä. Hepo oli aika raskas edestä ja minulla oli ongelmia päästä esteen jälkeen pystyyn. Tästä sainkin Hennalta useamman kerran huomautuksen. Laukat eivät myöskään aina vaihtuneet ja muutama lähestyminen meni liian pohjaan. Lisäksi ratsastin välillä esteille lähestyttäessä "jarru pohjassa" johon ohjeeksi sain rentouttaa käden kolme askelta ennen estettä. Tämä auttoikin ja lähestymiset sekä hypyt sujuivat paljon paremmin. Loppuun tulin vielä kaksi pystyä, joilla oli korkeutta 95cm. Toiselle lähestyminen tuli liian lähelle, mutta Lettu hoiti homman ja yli mentiin. Toinen hyppy meni nappiin. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen suoritukseemme vaikka töitä on vielä Letun kanssa tehtävä.

Maanantaina koulutunnilla ratsuna Rommi ja opena Anna. Tunnin aiheena oli istunta. Sain jälleen Ninalta valmiiksi verkatun hepon. Työskentelimme alkutunnin puomeilla rajatuilla neliöillä käynnissä ja ravissa. Puomit oli sijoitettu neliön kulmiin ja menimme niiden ulkopuolelta. Käynnissä piti saada tahti kuntoon ja kiinnittää huomiota omaan istuntaan. Rommi tuntui heti alusta alkaen tosi kivalle ja taipui hyvin kulmissa. Itse sain ohjeeksi kantaa kädet ja ratsastaa heponi pyöreämmälle kaulalle. Teimme samaa ensin kevyessä ravissa ja sen jälkeen harjoitusravissa. Keventäessä Anna muistutti minua taas, että minun pitää keventää enemmän ylöspäin ja takajalkojen päälle. Nyt jalat pysyivät keventäessä jo paremmin paikoillaan. Edistystä siis havaittavissa. Harjoitusravissa ohjat pääsivät välillä valumaan pitkiksi ja sainkin Annalta muistutuksen pitää nyrkit kiinni. Tämä ongelma siis vaivaa edelleen. Vaikka ei ehkä enää ihan niin paljon kuin aikaisemmin. Hennan kehoituksesta olen alkanut treenaamaan myös lahjaksi saamillani sormivahvistimilla.
Seuraavaksi tulimme pitkän sivun keskeltä keskihalkaisijalle harjoitellen suoristusta. Teimme tätä käynnissä ja ravissa ja pysähdyksellä sekä ilman. Rommi alkoi ennakoimaan pysähdyksiä joten tein niitä vain muutaman, ei kovin onnistuneen...Pysähdys poikitti, pollen pää nousi ja pakkikin meni päälle. Ääh!
Loppuun nostimme vielä keskihalkaisijalta vuoron perään oikean ja vasemman laukan. Nostot onnistuivat kohtuu hyvin ja itse laukka oli tosi hienoa. Laukkasin molemmissa päädyissä ympyrällä ja voi että Rommi laukkasi hienosti! Anna pyysi minua vielä pääty-ympyrällä nostamaan laukkaa muutaman kerran, että saatiin myös nostoissa takaosa kunnolla alle. Ihana Rommi ja onnistunut tunti!

Tiistain estetunnilla jatkoin Letun kanssa Hennan opissa ja aiheena oli uusinta. Samat ongelmat toistuivat kuin valmennuksessakin, mutta nyt lähestymiset osuivat paremmin kohdilleen ja muistin rentouttaa käden kolme askelta ennen estettä. Laukka hyytyi hieman kaarteissa, mutta muuten sujui ihan kivasti.
Jatkoin vielä toisen tunnin putkeen Otolla, kun sen ratsastaja ei saapunutkaan. Tunnilla tehtiin voltteja ja siirtymiä. Alkuun Otto ei oikein taipunut ja oli kiireinen. Tein pitkillä sivuilla avotaivutusta volttien lisäksi ja sainkin pojan pikkuhiljaa taipumaan paremmin. Siirtymät sujuivat myös kivasti, varsinkin laukkasiirtymät olivat onnistuneita. Loppuraveissa poika oli jo kivan rentoutunut ja kuski suhteellisen voipunut parin tunnin urakoinnista!

Kuvat Tiina Melasniemi

Tänään sunnuntaina oli vielä vuorossa tallin estekisat. Minun piti mennä kaksi luokka: 70 cm Kurmiksella ja 90 cm Letulla, mutta kipeytynyt lonkka/selkä pakottivat minut jäämään pois isommasta luokasta. Menin kuitenki pienemmän luokan Kurmiksella kivuista huolimatta. Kurmis oli ihan huippu, vaikka kuski ei nyt ollutkaan ihan vireessä. Tuloksena ensimmäinen sija! Jeeeee! Olin tosi tyytyväinen rataan ja vaikka en ole nyt aikoihin hypännyt Kurmiksella, homma luonnistui yllättävän helposti. Poika oli ihanan reipas, mutta pysyi silti kontrollissa. Lähestymiset onnistuivat ja uusinnassa sain tehtyä lyhyet tiet yhtä lukuun ottamatta, mutta riittävän reipas tempo riitti viemään meidän voittoon hyvin pienellä erolla toiseksi tulleeseen Marikaan ja Rommiin nähden. Huippu fiilis ja huippu heppa! Harmittamaan jäi tosin vietävästi poisjäänti isommasta luokasta, mutta välillä on tehtävä ikäviäkin päätöksiä. Olosuhteisiin nähden tuo poisjäänti oli ainut järkevä vaihtoehto. Ja tuleehan niitä kisoja vielä. Ensi kerralla sitten!


Kisakuvia saanen ensiviikolla, joten laittelen niitä seuraavaan postaukseen. Tämän postauksen kuvista kiitos Toni Huoviselle (Lettu) sekä Harri Monoselle (Rommi), Tiina Melasniemelle (Otto) ja Helmin äidille (Rommi). Harrin ja Helmin äidin ottamia kuvia oli myös viime postauksessani.

Esteitä esteiden perään!

Heipä hei taas! Tällä kertaa tuleekin estepainoitteista asiaa tunneilta. Mä oon aina ollut vähän enemmän koulupainoitteisia ihmisiä, mutta jonkin aikaa sitten otin sen maanantain perinteisen koulutunnin lisäksi myös perjantaille estetunnin! Tähän asti oon mennyt esteitä ratsastuskoululla melkeinpä vain kisoissa, (uhkarohkeaa, tiedän) mutta on ne radat silti mielestäni yllättävän hyvin menneet.  Kaikki taidot esteillä ei siis ole onneksi päässeet unohtumaan. 

Nyt pitää kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja saada hiottua taitoja vieläkin paremmaksi. Ainakin istunnassa ja ihan perus esteille lähestymisessä löytyy jo vähän korjattavaa ja niihin ollaankin alettu jo hyvin puuttua tunneilla ja estevalmennuksissa. 

Omassa istunnassani olen itse kiinnittänyt muun muassa videoiden ja kuvien avulla huomiota siihen, että jalat valuvat esteen päällä helposti liian taakse. Minullahan on ihan syntyjäänkin kouluratsastajan pitkät jalat ja lyhyt ylävartalo, eli se toki korostaa asiaa. Lisäksi tykkään helposti mennä liian pitkillä jalustimilla, tämäkin tulee varmaan tästä minun kouluratsastushenkisyydestäni.  :) 

Välillä jään pitämään myös kädellä liikaa esteen päällä, eikä hevonen pääse välttämättä venyttämään tarpeeksi eteen. Etenkin jos kyseessä on vähän vauhdikkaampi tapaus kuten Bagi tai Limppu niin asia korostuu. Pitää oppia itse vain nopeammaksi esteillä että pääsee hellittämään oikealla hetkellä ja sitten taas heti esteen jälkeen heppa kiinni ja kontrolliin. Jonkin verran jään myös helposti seisomaan jalustimille esteen jälkeen. Takapuoli siis satulaan, ylävartalo pystyyn ja vasta sitten kohti uutta estettä!

Katseen kanssa on myös korjattavaa. Jään välillä helposti tuijottamaan estettä jota kohti lähestyn sen sijaan että katsoisin esteen yli ja eteen. Tätä ongelmaa minulla ei ole kuitenkaan aina ollut, joten epäilen sen johtuvan siitä, että olen viimeksi syksyllä hypännyt edesmenneellä vuokraponillani joka oli vähän haastavampi tapaus esteillä. Se saattoi kieltää aivan yllättäen vaikka sarjan keskelle, ja pari kertaa tipuin pahasti ja loukkasinkin itseäni sen kanssa. Arastelen varmaan vieläkin lähestymisiä sen vuoksi mutta eiköhän me päästä tästäkin ongelmasta yli kun on muistakin päästy!

 Aloitetaanpas kuvien kanssa vaikka eräältä perjantaiselta estetunnilta, jolla menin minulle uudella tuttavuudella Limpulla. Limppu osoittautui tosi kivaksi menijäksi, - se on sopivan vauhdikas ja imee esteelle, osaa katsoa itsekin paikat tosi hyvin ja ei kiellä helposti! Vaikka se kuumuukin vähän niin sen saa silti helposti taas "pakettiin" eikä tarvinnut kertaakaan hätäillä, että pysyyköhän tämä poni nyt käsissä.

Pari kertaa esteen jälkeen Limppu innostui heittämään myös ilopukit, niin innoissaan se oli kun pääsi hyppäämään. Tunsin itseni aluksi vähän isoksi selässä kun olen mennyt viime aikoina niin paljon hevosilla. Kuvistakin kuitenkin näkee että en minä mikään ihan jättiläinen siellä ole. Tätä kaveria olisi kiva päästä testaamaan myös koulutunneilla!

Ronja piti meille kyseisen tunnin ja menimme lähinnä ristikoita ja pieniä pystyjä. Harjoittelimme lähestymisiä ja esteen jälkeen suoraan ratsastusta. Saimme Limpun kanssa kivoja lähestymisiä, mutta esteen jälkeen suoraan tallin kahviota kohti ratsastus tuotti enemmän ongelmia. Limppu lähti helposti oikaisemaan ja kiemurtelemaan esteen jälkeen, mutta lopulta saimme hyviäkin pätkiä.

Kuvat ottanut Terhi Taskinen

Seuraavan viikon estetunnilla menin jälleen minulle uudella hevosella, vasta tallille saapuneella Bagilla. Bagi vaikutti kivalta hevoselta ja osasi myös esteelle lähestyessä katsoa hyvin paikat ja ei myöskään kieltele. Enemmänkin minua jännitti sen vauhti ja kuumuminen. Tunnin meille piti sijainen Sarin ollessa vielä sairaslomalla. Menimme tunnilla puomeja ja kavaljetteja ja niistäkös se Bagi vasta innostui! Se alkoi pärskiä, nosti päänsä ihan ylös ja sen laukka muistutti enemmän kengurun pomppimista kuin laukkaa... Monilla yksityisilläkin estehevosilla on tullut mentyä mutta tämä tapaus oli jo ihan omaa luokkaansa.

Puomeille ja kavaljeteille lähestymiset tuottivat vauhdin takia ongelmia, ja etenkin kavaljettien jälkeen vauhti vain kasvoi entisestään ja Bagi alkoi kuumuessaan pomppia ja viskellä päätään. 

Osasin kuitenkin olla itse yllättävän rauhallinen ja pitää käden alhaalla. Välillä huomasin, että jäin esteiden jälkeen jännittämään reisillä, josta Bagin kaltainen hevonen tottakai jännittyy vain lisää.

Juttelin tunnin jälkeen Pirjon kanssa ja olimme molemmat sitä mieltä, että Bagi varmasti rauhoittuu kunhan pääsee liikkumaan tunneilla säännöllisesti ja saa lisää lihaksia. Nythän se on vielä huonossa lihaskunnossa ja sekin voi aiheuttaa pään heittelyn ja pomppimisen laukassa, koska se ei jaksa vielä kantaa esteiden välillä ratsastajaansa tarpeeksi hyvässä tasapainossa. Mielenkiinnolla jään siis odottamaan Bagin "kehittymistä". :)

Kuvat ottanut Toni Huovinen

Mutta ei makeaa mahan täydeltä, säästän seuraavaan postaukseen viime sunnuntain estevalmennuksen jossa saimme testata Sorsikseen saapuneet uudet esteet! Ja tänä viikonloppuna jännitetäänkin tallilla taas estekisoissa, kuulemiin.

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Uljas musta

Viime sunnuntain Hennan kouluvalmennukseen ratsukseni sain Rommin. Ryhmäkoko oli super - meitä oli vain kolme. Tiedossa oli siis todellista tehotreeniä! Odotuksia nosti myös se, että Henna oli edellisenä päivänä läpiratsastanut Rommin. Saisin siis läpiratsastetun hevosen ja täsmäohjeet uljaan mustan ratsastamiseen. Jee! Voisiko lähtökohdat olla enää paremmat?

Alkuverkassa tulimme kolmikaarista kiemurauraa volteilla ja ympyröillä höystettynä kaikissa askellajeissa. Sain tehdä tosissani töitä, että sain Rommin liikkumaan pohkeesta kunnolla eteen. Samoin töitä teetti saada molemmat pohkeet läpi ja hepo taipumaan rehellisesti pohkeen ympärille. Ensimmäiset 15 minuuttia ja kuski oli jo aivan poikki! Henna viis veisasi kuskin voipuneesta olotilasta vaan piiskasi minua (jos mahdollista...) entistä enemmän. Ja hyvä niin, sillä kaikki se työ ja hiki olivat vaivan arvoista. Kun sain Rommin ohjan ja pohkeen väliin, hevosen ratsastettavuus muuttui täysin. Se oli herkkä pohkeelle ja istunnalle ja kuunteli pienintäkin apua. Harmillisesti meinasin välillä itse jäädä puristamaan reisillä ja pohkeilla sekä aloin välillä yliratsastamaan. Hevonen onneksi protestoi näistä virheistä heti.
Alkuverkan jälkeen tulimme pohkeenväistöä ravissa toisella pitkällä sivulla niin, että kulman jälkeen väistätimme kohti keskihalkaisijaa ja keskihalkaisijalta takaisin uralle. Väistöissä hepan pää nousi välillä ja aktiivisuus katosi. Itse väistöaskeleet onnistuivat kuitenkin hyvin. Toisella pitkällä sivulla tehtiin avotaivutusta. Erikoista kyllä, tällä pitkällä sivulla ongelma oli päinvastainen. Tahti meinasi mennä jo liian kiireiseksi. Avotaivutus sujui kuitenkin hyvin. Rommi asettui ja taipui kivasti ja myös muoto säilyi läpi harjoituksen.
Seuraavaksi pohkeenväistö jätettiin pois ja sillä pitkällä sivulla mentiin keskiravia. Rommi venytti askeltaan hienosti ja olin tosi tyytyväinen. Heppa pysyi myös pyöreänä koko keskiravin ajan ja kuskikin istui tällä kertaa jopa kohtalaisen hyvin. Teimme harjoitusta myös toiseen suuntaan ja nyt alkoi keskiravi sujua vieläkin paremmin, kun heppani alkoi innostumaan.
Vielä ennen loppuraveja ratsatimme harjoitusravia ajatuksena sellainen ravi, kuin ratsastaisi kouluaitojen sisäpuolella. Ravi oli tosi hienoa ja heppa näytti tyytyväiseltä. Samoin näytti kuski, siis ainakin hymy oli korvissa ja istuntakin oli kunnossa. Loppuraveissa uljas musta oli ihanan rento ja venytti turpaansa kohti maneesin pohjaa.
Tämän valmennuksen myötä se sitten löytyi - yhteistyö Rommin kanssa! Voi ihme, että se on hieno hevonen. Ja minä kun luulin, etten ikinä saa Rommia liikkumaan oikein päin. Loppuilta menikin kotona typerä hymy naamalla ja seuraavana päivänä lihakset ilmoitteli treenin olleen tehokas.

 Maanantaina sain jatkaa Rommin kanssa Hennan opissa. Eli tunnin meille piti siis Henna ja aiheena keskiaskellajit. Sain valmiin hepan, sillä edellisellä tunnilla Nina meni Rommilla. Ja hienosti näytti yhteistyö luonnistuvan heilläkin.

Jo alkuverkassa Rommi tuntui tosi kivalle. Se liikkui pohkeesta eteen ja oli kevyt edestä. Ei ollut tietoakaan edellisen päivän alkukankeudesta. Kiitos Nina! Alkuverkan jälkeen aloimme tulla lävistäjille kulmista ja keskelle lävistäjää ratsastettiin voltit. Voltin jälkeen ratsastettiin vastakkaista lävistäjää takaisin uralle (ratsastettiin siis sik sak-kuvio). Harjoitusta mentiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä voltit sujuivat hyvin ja Rommi taipui hienosti. Käynnin tahti pysyi tasaisena, kuski istui keskellä satulaa ja hevonen kulki pyöreässä muodossa. Ravissa oli alkuun ongelmia: aktiivisuus meinasi kadota, taivutusta ei ollut riittävästi ja kuski kallistui sisään päin. Myös pyöreys katosi hetkittän. Onneksi nämä virheet saatiin korjattua nopeasti ja homma alkoi sujua myös ravissa.
Sitten aloimme tulla lävistäjää keskiaskellajeissa, aloittaen käynnissä. Ensimmäisillä kerroilla en saanut askelta venymään riittävästi ja teimme muutamia rikkoja raville. En myöskään joustanut kädellä riittävästi, että Rommi olisi saanut venytettyä kaulaansa isompaan muotoon. Hennan ohjeistuksella sain kuitenkin loppuun hyviä keskikäyntejä, joissa myös aktiivisuus ja tahti säilyivät. Ravissa oli alkuun myös ongelmia saada askel venymään riittävästi tahdin säilyessä tasaisena. Onnekseni ratsuni alkoi olemaan aika virittyneessä tilassa ja ravissa saatiinkin nopeasti ongelmat korjattua ja aikaiseksi hyviä keskiraveja. Laukassa homma sujui alusta asti hienosti eikä ongelmia ollut. Laukannostoissa ratsuni kävi hiukan kierroksilla, mutta keskilaukassa pysyi kuitenkin kontrollissa ja sain laukan helposti koottua lävistäjän jälkeen.
Tosi kiva tunti ja hienoakin hienompi Rommi! Kerta kerran jälkeen pidän tuosta osaavasta, lempeästä ja ystävällisestä hevosesta enemmän.

Tiistain estetunti jäi valitettavasti väliin lonkan kipuillessa ärhäkästi. Lauantaina kävin korvaamassa tuon väliin jääneen tunnin ja lonkkakin tuntui jo melko normaalille. Ilokseni tunnin piti pitkästä aikaa Anna ja Rommin kanssa jatkettiin. Tunnin aiheena oli sulkutaivutukset.
Alkukäyntien jälkeen jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle. Käynnin tahti piti saada kuntoon ja taivutella hevosia pitkään ja hitaasti molempiin suuntiin. Rommi taipui kivasti, mutta oli pohkeen takana. Kuski sai ohjeeksi kantaa kädet ja istua enemmän takajalkojen päällä. Myös käynti piti saada aktiiviseksi ja hevonen ohjan ja pohkeen väliin. Rommi tuppasi painumaan liian matalaan muotoon joten Anna käski minua ratsastamaan ylämäkeen ja kokoamaan käyntiä. Saatiinkin loppujen lopuksi käynti kuntoon.
Jatkoimme ympyröillä taivuttelua kevyessä ravissa ja jälleen sain ohjeeksi ratsastaa enemmän ylämäkeen. Jalkani myös tuppaavat heilahtamaan keventäessä, josta sain Annalta huomautuksen ja ohjeen nojata painoa enemmän jalustimille kuin reisille. Reiden ja pohkeen pitäisi olla rentona. Minun pitäisi myös keventää enemmän takajalkojen päälle, mutta aikoinaan väärin opittua tapaa keventää on todella vaikeaa muuttaa. Turhauttavaa!
Sulkutaivutuksia tulimme molempiin suuntiin ja tänään harjoittelimme niitä vain käynnissä. Ennen sulun aloittamista teimme aina voltin. Näin saimme taivutuksen jo kuntoon ja voltilta jatkoimme suoraan sulkutaivutuksella. Vasen kierros tuotti heti alkuun ongelmia. Vasen kierroshan on minulle se vaikeampi kierros. Voltilla sain Rommin taipumaan, mutta sulun läpi taivutus ei meinannut säilyä. Sulut olivat myös milloin  liian jyrkkiä ja milloin liian loivia ja en meinannut millään pysyä suoralla linjalla. Argh! Kuskin istunta ei pysynyt keskellä hevosta ja jännityin hartioista. Herkkä ratsuni ei tietysti osannut tämän takia tulkita apujani. Juuri tämän takia Rommi on aivan ihana: se ei anna mitään ilmaiseksi ja jos avut ovat ristiriitaisia se kyllä ilmaisee asian hyvin selvästi. Mutta kun teet asiat oikein, riittävät todella pienet avut. Näin myös tänään - heti kun oma istunta oli kunnossa ja hevonen pohkeen edessä, sulut onnistuivat. Oikea kierros ei tuottanut niin paljon ongelmia, mutta tähänkin kierrokseen saimme enemmän epäonnistuneita pätkiä kuin onnistuneita.
Tästäkin huolimatta olin tyytyväinen tuntiin ja ratsuuni. Onnistuneet pätkät olivat hyviä ja sain taas paljon ajateltavaa mm. omaa istuntaani varten. Oli myös kiva päästä Annan silmän alle ratsastamaan ja saada uusia näkökulmia omaan ratsastukseen.

Tänään sunnuntaina onkin vuorossa Hennan pitämä estevalmennus. Tallille saatiin vino pino uusia esteitä, joten innolla odotan iltapäivää! Se on moro!

Uusi bloggaaja esittäytyy!

Heipä hei! Uutena bloggaajana riveihin liittyy tällä kertaa 20-vuotias nuori naisen alku, joka on harrastanut ratsastusta 8-vuotiaasta saakka. Kertaakaan en tuona aikana ole mitään pidempää taukoa pitänyt, - eihän tästä harrastuksesta joka vähitellen muuttuu yhä enemmän elämäntavaksi pääse enää eroon! Olen ratsastanut parissa eri ratsastuskoulussa, mutta olen sitä mieltä että Sorsasalon ratsastuskoulun tunneille hakeutuminen oli tähän mennessä paras päätös. Henkilökunta on mukavaa ja tallilla saa paljon uusia tuttavuuksia. Ihmisten kanssa on helppo jutella eikä kukaan ole ollut töykeä. Kisoissa on aina tosi kiva fiilis, kun jokaista kannustetaan ja vaikka aina ei menisi ihan putkeen niin silti löydetään jotain positiivista! Hevoset on myös mukavia, etenkin nyt kun tallille on saapunut vähälle aikaa pari mielenkiintoista tuttavuutta. Toivottavasti pääsen tutustumaan näihinkin hevosiin ajan saatossa paremmin.

Minä ja tallin hevonen, Nasu estekisojen loppufiiliksissä.

Olen omistanut aiemmin kaksi omaa hevosta. Toinen oli isompi kokoinen poni Mette, joka tuli minulle ensimmäiseksi ponikseni ollessani 12-vuotias. Olin tuolloin vielä ihan aloittelija, enkä tiennyt muutenkaan hevosen hoidosta juuri mitään. Onneksi minulla kävi hyvä tuuri, ja poni oli todella kärsivällinen tapaus, eikä ottanut nokkiinsa virheistä joita jokainen aloittelija voi tehdä. Sain myös tottakai ulkopuolista apua, ja opin paljon arvokkaita taitoja.
Kehityin ponin kanssa topakaksi ratsastajaksi, eivätkä parit pukit tai muutkaan ponien temput enää hetkauttaneet minua. Tämän ponin kanssa ei kyllä myöskään kommelluksilta voinut välttyä, -ensimmäisissä estekisoissamme yleisökin joutui pidättelemään nauruaan kun poni ei suostunut hyppäämään yhdenkään esteen yli ilman että se ensin kerran kielsi sille, vaikka kotona se oli hypännyt ihan mallikkaasti. Lopulta aloin kasvaa kuitenkin ponista "ulos" ja myin sen ihanaan eläkekotiin, jossa se vieläkin onnellisena viettää eläkepäiviään.

Ensimmäinen ponini Mette, kuvaaja Maiju Laitinen.

Toinen hevoseni oli jo vähän haastavampi tapaus, latvian puoliveritamma Vera. Veralla pääsin kehittymään kunnolla eteenpäin ja kisaamaan niin koulussa kuin esteillä. Se oli halutessaan todella hieno ja liikkui kauniilla askelella, mutta jos sattui huonompi päivä se ei halunnut tehdä oikeastaan mitään ratsastajan mieliksi ilman että sai ratsastaa hiki otsalla. Vera oli minulle tullessaan hieman lihasköyhässä ja lihavassa kunnossa, mutta muokkautui nopeasti näyttäväksi tammaksi joka sai yleensä paikassa kuin paikassa kehuja.

Toinen hevoseni, Vera.

Jouduin kuitenkin aloittaessani opinnot eri paikkakunnalla luopumaan Verasta, ja se toimii tällähetkellä erään tytön opetusmestarina. Hassuinta molempien hevosteni uusissa kodeissa on se, että hevosten nykyiset omistajat ovat kavereita! Tyttö joka osti minulta ensimmäisen ponini oli antanut Veran tullessa myyntiin vihiä kaverilleen, että nyt olisi hänelle mahdollisesti sopiva hevonen myynnissä ja niin kaveruksilla on nyt sitten molemmilla minun entiset hepat allaan. Pieni maailma!
Välillä olen myös vuokrannut yksityisten ratsastajien hevosia ja poneja ja päässyt sitä kautta kehittymään. Olen saanut ratsastaa myös myynnissä olevilla hienoilla nuorilla hevosilla, mitkä ovat olleet todella opettavaisia ja hienoja kokemuksia.

Yksi tallin lempihevosistani, minä ja Otto tallikisoissa.

Kun omaa hevosta ei enää ollut, alkoi hetkellinen ratsastamattomuus turhauttamaan toden teolla. Siirryin jälleen pienen tauon jälkeen ratsastamaan Sorsasalon ratsastuskoululle, ja sillä tiellä tässä ollaan edelleen. Nykyään ratsastan kaksi viikkotuntia (toisella koulua ja toisella esteitä) ja lisäksi osallistun tallikisoihin ja valmennuksiin. Haluan kehittyä ratsastajana mahdollisimman paljon, ja olenkin kiitollinen että tallilla saamme yleensä jokaisen ratsastustunnin jälkeen heti pienen palautteen, mikä on mennyt tunnilla hyvin ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Lisäksi hienoa on, että tallilla saa myös varattua itselleen henkilökohtaisen kehittymiskeskustelun, jossa pohditaan yhdessä ratsastuksenopettajan kanssa millä tavalla kukin pääsee kehittymään parhaiten. Menen joka ratsastustunnille yhtä innoissani ja viikon parhaiksi päiviksi ovatkin nousseet ne päivät, jolloin pääsee ratsastamaan!
Kirjoittelen jatkossa ratsastustunneista ja kisoista, palaillaan!

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus-Yhteinen sävel yllättävältä taholta

Viime lauantaina (1.2.) kävin ratsastamassa ylimääräisen tunnin ja sain pitkästä aikaa kuvaajan mukaan. Koulutunti ja ratsuna Otto.
Alkuverkassa poika tuntui tosi hyvälle, vaikka alkuun meinasi taas olla kiireinen. Jälleen monia puolipidätteitä ja oma lantio rauhalliseksi, niin saatiinkin tahti kuntoon. Otto taipui yllättävän hyvin ja ulkolavankin sain haltuun helposti. Hepo alkoi myös astumaan enemmän alleen ja käyttämään selkäänsä. Ihanaa - pitkästä aikaa palaset loksahtivat taas kohdilleen!
Itse tehtävässä tultiin lävistäjälle ravissa ja kun hepo oli kunnolla suora nostettiin laukka ja tehtiin keskelle lävistäjää laukkavoltti. Voltin jälkeen jatkettiin vastakkaista lävistäjää uralle ja ennen uraa siirtyminen raviin (ei siis menty kokorataleikkaa vaan ikään kuin sik sak kuvio - hmm ymmärsiköhän tuosta kukaan mitään...). Hankaluuksia oli hepon suoristamisessa ja heppa alkoi myös ennakoimaan nostoja. Osassa nostoissa takaosa ei ollut kunnolla alla, jolloin nostot olivat löysiä ja pää nousi. Itse voltit onnistuivat pääasiassa hyvin ja muutaman Sari-open huomautuksen jälkeen myös kuski istui volteilla keskellä satulaa eikä valunut sisäpuolelle. Voltin jälkeiset lävistäjätkin menivät yhtä kertaa lukuunottamatta ilman laukanvaihtoja (Otto rakastaa vaihdella laukkoja aina kun mahdollista...).
Loppuraveissa alla oli ihanan rento ja tyytyväinen heppa, joka tosin otti jonkun ihme pupuloikan kesken kaiken ilman mitään ilmeistä syytä. Omituinen polle! Olisko sitten ollut ilopomppu? Tiedä häntä, mutta myös kuski oli tyytyväinen tuntiin ja ennen kaikkea ratsuunsa!
Ohessa kuvia tunnilta, kuvaajana Tiina Melasniemi. Osa kuvista on maneesin valaistuksen takia aika tummia, pahoittelut siitä.

 Maanantaina jatkoin Oton kanssa ja tunnin meille piti Ronja. Aiheena oli avotaivutukset. Alkuverkassa Otto oli oma normaali kiireinen itsensä, mutta nyt ei ollut tietoakaan edellisen päivän taipuisasta ratsusta. Hepo kaatui volteilla sisälle päin eikä taipunut rehellisesti. Tahti oli koko ajan kiireinen ja ratsullani tuntui olevan virtaa niin kuin Duracel pupussa. Pidätteet ei millään meinanneet mennä läpi. Toisaalta oli ihan hauskaa kun ratsu oli niin energinen, mutta kun poika ei millään meinannut malttaa keskittyä. Ihan kun se olisi odottanut, että meillä olisi estetunti...
Varsinainen tehtävä oli tulla avotaivutusta keskihalkaisijaa pitkin, niin että ensin suoraan, jonka jälkeen loivaa avotaivutusta kohti uraa. Ennen uraa suoristus ja avotaivutusta takaisin keskihalkaisijalle ja suoristus. Harjoitusta tulimme käynnissä. Kuten alkuverkka antoi jo odottaa, ensimmäiset avot olivat hätäisiä eikä Otto asettunut eikä taipunut rehellisesti. Poikituksesta tuli liian jyrkkää ja homma meni pohkeenväistöksi. Ulkolapakin fuskasi - argh! Tein uralla avoa sekä voltteja, josko näin saisin homman onnistumaan myös keskihalkaisijalla. Uralla kun avoissa ei ollut mitään ongelmaa (seinästä oli tietysti paljonkin apua uralla avoja tehdessä...). Mutta tämä auttoikin, koska loppuun saatiin jo tosi hyviä pätkiä avoa ja Ottokin malttoi kuunnella hötkyilemättä. Jee! Tunti hurahti niin äkkiä, ettei ehditty enää tekemään harjoitusta ravissa. Luulen, että meille se olisi ollut helpompaa kuin käynnissä, mutta onneksi saatiin onnistumisia myös käynnissä.

 Tiistain estetunnilla aiheena erikoisesteet, opena Ronja ja ratsuna Lettu! Ratsastajia ei ollut kuin neljä, joten tehokasta treeniä tiedossa. Jännityksellä odotin tuntia, koska en ollut Letulla koskaan hypännyt ja yhteistyömme koulutunneilla ei ole sujunut. Ratsuni oli edellisellä tunnilla, joten pääsin seuraamaan kahviosta tunnin kulkua. Lettu on hyvä hyppääjä, joka ei esteitä liiemmin tuijottele. Joulupakettiestettä heponen katsoi hypyn aikana (koominen näky muuten...), mutta muut esteet menivät tuijottelematta. Luottavaisin mielin siis selkään.
Alkuverkassa Lettu tuntui juoksevan alta pois, joten tein paljon siirtymiä. Laukassa ratsastin pitkät sivut eteen ja lyhyillä sivuilla heppa kiinni ja laukka hallintaan. Laukan hallintaan saanti pitkän sivun jälkeen meinasi olla haasteellista, mutta onnistui kuitenkin aina pienellä viiveellä...Lettu on yllättävän vahva hevonen, joten istuntaa ja vatsaa saa käyttää aika reilusti. Itse esteet sujuivat tosi hyvin - laukka rullasi hyvin ja rytmi pysyi tasaisena. Välillä piti raipalla muistuttaa takaosaa aktiivisemmaksi ja hepo saada laukkaamaan enemmän ylöspäin kuin eteenpäin. Muutama lähestyminen meni pieleen (toinen meni pohjaan ja toinen lähti liian kaukaa), mutta Lettu hoisi homman hienosti ja puhtaasti molemmilla kerroilla. Laukat vaihtuivat paria kertaa lukuunottamatta ja muutaman hypyn jälkeen myös kuski pääsi juoneen sisälle eikä mennyt hyppyihin liikaa mukaan. Letulla on miellyttävä hyppy ja vaikka alkuverkassa oli ongelmia laukan säätelyssä, tätä ongelmaa ei hyppelyiden aikana ilmennyt. Yhden laukka-askeleen sarja sujui parhaiten ja siinä myös oma istunta oli kunnossa. Lahjapakettiokseri oli haastavin, koska se oli sijoitettu poikittain keskihalkaisijalle, jolloin tilaa ei ollut käytettävissä niin paljoa. Mutta Lettu oli tosi positiivinen yllätys! Aivan mielettömän kiva estepolle vaikkakin välillä edestä hieman raskas. Ei muuta kun poweria takaosaan, niin silloin etuosakin keveni ja homma toimi kuin rasvattu. Oikein antoisa ja hauska tunti ja hieno Lettu! Vaikka koulukiemurat ei meiltä yhdessä suju, niin esteet onnistuivat senkin edestä.

Viikon heppailut päättää huomenna sunnuntaina Hennan kouluvalmennus. Toivottavasti paikalla olisi joku kameran kanssa, niin saisi taas uusia kuvia. Mutta niihin tunelmiin ensiviikolla. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kesävideoita kymppitonnin kunniaksi

Toimituksesta jälleen päivää ja riemukasta perjantaita hevoskansalle!

Blogin kävijämäärä lähentelee 10 000 ja sen, sekä alkavan viikonlopun kunniaksi päätimme julkaista videomateriaalia arkistojen kätköistä. Onnellisten sattumien summana satuin osumaan viime kesänä kentälle oikeaan aikaan ja puhelin kourassa- siispä tunnelmia viime kesän estetunneilta videon muodossa.

10 000 kävijän kunniaksi toimitus lupaa myös tehdä toivepostauksia. Siispä ideamyllyt pyörimään ja ehdotuksia kommenttiboksiin! Mitä haluatte blogissa lukea ja nähdä? Mikäli toiveet koskevat ratsastuspäiväkirja-teamia, toimitus lupaa yrittää parhaansa bloggaajien suostuttelussa, vink vink.

Muistakaa säätää videon laatua mutterista HD-laatuiseksi!

Tallilla arki jatkuu normaaliin tapaan. Sunnuntaina uusi tulokas Bagi, saapuu sorsislaisten keskuuteen ja samana päivänä halukkaat pääsee treenaamaan hikihatussa koulua Hennan valmennuksessa. Seuraavana viikonloppuna on vuorostaan estevalmennukset ja kahden viikon päästä onkin taas jo seuraavat kisat esteratsastuksen merkeissä! Kiinnostaisiko lukijakuntaa saada samankaltaisia videopostauksia vaikka kisapäivän tunnelmoinnista, kuin ylläolevassa kesävideossa? Yläpeukkuja vai ei?

Leppoisaa perjantain jatkoa ja ratsastuksentäyteistä viikonloppua!

Surua ja uusi tulokas

Hyvää helmikuun alkua toimituksen puolelta!

Kuukausi alkoi surullisissa merkeissä kun meidän rakas Gissa jouduttiin lopettamaan sunnuntaina. Gissa oli sairastanut mysteeriksi jäänyttä, vakavampaa sairautta ja nyt oli aika sanoa tälle suurella sydämellä varustetulle tammalle hyvästit. Koko tallin väki jää syvästi kaipamaan tätä ihanaa hevosta- Gissa on yksi niistä harvoista hevosista, jotka ei koskaan osottanut hapanta naamaa ihmisille ja pitkän ja ansiokkaan uran Kimmon tallilla ja meillä tehnyt Gissa laukkaa nyt vihreämmillä laitumilla. <3

Surun keskeltä löytyy onneksi iloisiakin uutisia, kun tallille saapuu tämän viikon aikana uusi hevonen! Ratsastuskoulun käyttöön tuleva, yksityisessä omistuksessa oleva Bagira liittyy sorsislaisten joukkoon ja tulee kokeneempien ratsastajien tunneille.

Bagira, ystävien kesken Bagi, on 10 vuotias tamma ja kokenut (ja kuumakin!) konkari. Bagi toivotetaan sydämellisesti tervetulleeksi tallilaisten joukkoon, tallilla tuntuu olevan innokkaita kokeilijoita jo liuta!

Sellaisia tallikuulumisia tällä kertaa. Palaillaan seuraavan kerran kisatunnelmoinnilla ja ehkä jo sillon tiedetään kertoa enemmän tästä kauniista uudesta tulokkaasta!

Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Tunnelmia tallikisoista ja muuta ratsastelua

 Taas on päässyt vierähtämään tovi blogihiljaisuutta - pahoittelut siitä. En ole malttanut istua koneelle kirjoittamaan enkä ole saanut uusia kuviakaan. Mutta yritetään pärjätä vanhoilla kuvilla kun nyt sain itseni koneen ääreen kirjoittamaan.

Viime viikko on painunut jo suurimmaksi osaksi hämärän peittoon tehtävien suhteen, mutta treenailimme viikonlopun koulukisoja silmällä pitäen kouluradan harjoituksia. Maanantaina (20.1) menin Rommilla samoin kuin keskiviikon (22.1.) korvaustunnin. Hieman oli nihkeää ja ravityöskentelymme ei ollut kovin onnistunutta. Käynnissä ja laukassa homma toimii jo paremmin, mutta yhteistyömme Rommin kanssa on vasta alussa, joten vielä tutustumme toisiimme ja yritämme päästä samalle aaltopituudelle.
Tiistain (21.1.) estetunnilla menin pitkästä aikaa Otolla ja voi että oli lystiä. Poika oli hieman innoissaan ja alkuverkassa ei ollakkaan ennen irroiteltu aivan näin vauhdikkaasti... Teimme kontrolliharjoitusta kolmella kavaletilla kaariuralla ja tarkoitus oli saada laukat vaihtumaan sekä kontrolli säilymään. Tiet oli lyhyet ja vauhtia tuppasi välillä olemaan liikaa, mutta saatiin onnistuneitakin suorituksia. Hyppäsimme myös kolmen okserin sarjaa ja tässä samoin meinasi viimeinen väli käydä ahtaaksi, kun ratsuni oli niin tohkeissaan. Aika reippaasti sai pidättää keskimmäisen okserin jälkeen, että selvittiin kolmannesta kunnialla. Huippu tunti ja huippu Otto! Ja ihana oli päästä piiiitkästä aikaa hyppäämään!

 Viikonloppuna olikin sitten tallin koulukisat ja ei mennyt meikäläisellä kaikki ihan putkeen.... Tai no - itselleni asettamat tavoitteet täyttyivät eli Helpossa B:ssä muistin radan (viimeksi kun sen unohdin...) ja Helpossa A:ssa sain yli 50% (hädin tuskin...). A:han osallistuminen oli minulla jo monta kertaa jäämässä väliin milloin mistäkin syystä (en osaa, en uskalla, en ole valmis ja minulle vieraampi kisaratsukin osoitti mieltään edellisellä radalla), mutta loppujen lopuksi kuitenkin osallistuin.
Lähtöjä kisoissa oli huimat 41 kappaletta ja minä osallistuin siis kahteen luokkaan: Helppo B:0 2009 Otolla ja Helppo A:10 2011 Rommilla. Otto oli aika pirtsakka jo verkassa ja radalla tarjosikin sitten muutamassa kohtaa laukkaa. Prosentteja saimme 60,6% ja kommentteina mm. että minun pitäisi ratsastaa hevonen rohkeammin pohkeen ja ohjan väliin sekä muistaa hengittää. Radan aikana taisin vetää kolmesti henkeä... Itse olin kohtalaisen tyytyväinen suoritukseemme, mutta minun pitäisi pystyä rentoutumaan kisaradalla ja muistaa ratsastaa joka askeleella eikä jäädä matkustelemaan. Onneksi emme Ninan kanssa letittäneet Ottoa turhaan - Nina ja Otto pääsivät nauttimaan kunniakierroksesta sijoittumalla kolmansiksi!
Päivän toinen kisasuoritus oli Helppo A Rommilla ja tuomaroimassa ulkopuolinen tuomari. Ja voihan kääks! Polle oli todella nihkeä ja tahmea eikä hommasta tullut yhtikäs mitään. Alkurata vielä selvittiin joten kuten, mutta takaosankäännösten jälkeen tuli täysi stoppi keskelle rataa. Ja en siis unohtanut tällä kertaa rataa vaan hevonen päätti pitää huilitauon kesken kaiken. Siinä aikamme taisteltiin mennäänkö eteen, taakse vaiko ylös, mutta lopulta matka jatkui kuskin haluamaan suuntaan. Pakka oli jo kuitenkin levinnyt eikä päästy enää homman juoneen mukaan. Harmillisesti juuri laukat menivät aivan päin mäntyä - laukoista nimittäin olin uskonut meidän saavan parhaat pisteet treenien perusteella. Prosentteja saatiin huimat 50,6% ja elämäni ensimmäinen A-rata hyväksytysti (mutta ei tyylikkäästi...) läpi. Kommentteina oli mm. jännittynyt hevonen sekä paljon puolipidätteitä.
No, tästähän ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin! Kisakokemus karttui ja päälimmäisenä itselle jäi kaikesta huolimatta positiivinen fiilis. Uskaltauduin Rommilla kokeilemaan A:ta, vaikka ei oltukkaan siihen vielä valmiita ja Oton kanssakkin parannettiin viimekertaisesta. Jälleen suuren kiitoksen ansaitsee kisoissa vallinnut mahtava ilmapiiri ja ihanat ihmiset! Kiitos upeasta kisapäivästä!

 Tämä viikko alkoi maanantaina koulutunnilla ja ratsuna Otto. Aiheena suoruus, joten haasteita oli tiedossa. Alkuverkassa Otto oli aluksi kiireinen, mutta työstimme tahtia Sari-open avustuksella sekä monilla monilla puolipidätteillä ja saimmekin tahdin kuntoon. Suoruutta harjoittelimme pituushalkaisijalla. Tulimme pituushalkaisijalle harjoitusravissa ja kun hevonen oli suora nostetiin oikea ja vasen laukka vuoro kierroksilla. Ensimmäisillä kierroksilla Otto ei ollut tasaisesti molempien pohkeiden välissä ja muoto ei säilynyt. Poika alkoi myös ennakoimaan laukkaa ja ravi meni kiireiseksi. Sain ohjeeksi ratsastaa ravia enemmän ylöspäin ja jättää laukka väliin, jos hepo ei kuunnellut. Tein pitkillä sivuilla paljon voltteja ja keskityin ratsastamaan hepoa takaa eteen. Loppuun saatiinkin tosi hyviä suorituksia, kun sain hevosen kunnolla avuille. Yllättävää, että vaikka odotin tunnista meille tosi haastavaa, onnistuimmekin hienosti!

Tiistain estetunnille ratsukseni oli ensin laitettu Lettu, mutta heppa vaihtuikin Nasuun, koska Nasun ratsastaja ei ollutkaan päässyt tunnille. Vilkaisu maneesiin aiheutti perhosia vatsaan: 5 esteen jumppasarja, jossa esteiden välissä oli maapuomit lisänä (eli väliin ei tullut laukka-askelia vaan koko sarja mentiin ilman "väliaskelia")... Lisäksi kaarevalla uralla oli kaksi pystyä aika haastavan lähekkäin. Huh huh - miten ihmeessä selviän valkealla jättiläisellä jumppasarjasta saati saanko ratsuni käännettyä kaarevalla uralla ensimmäiseltä esteeltä toiselle vai laukkaillaanko montakin kierrosta kakkos esteen ohi.
Verkassa Nasu tuntui kivalle. Se liikkui pohkeesta eteen ja kuunteli pidätteitä. Sain ohjeeksi tehdä paljon siirtymiä, sillä Nasu on melko vahva innostuessaan.

Alkuun tulimme kaariharjoitusta. Tarkoituksena oli, että ensimmäisen kierroksen laukka-askeleet esteeltä toiselle lasketaan ja seuraavalla kierroksella väliin lisätään yksi laukka-askel. Tulin ykkösesteelle jopa liian lyhyttä laukkaa, sillä väliin saimme kuusi laukka-askelta (väli oli todellisuudessa sujuva viisi). Että siihen sitten seitsemän laukka-askelta.... Hieman suurempi kaari ja töpölaukka, niin väliin taisi tulla kahdeksan laukka-askelta. Homma ei tosin ollut sujuvaa ja tie oli hyvinkin erikoinen eli eikun uusiksi. Heppa ponnisti tällä kertaa ensimmäiselle pystylle liian kaukaa eli uudestaan. Kolmannella kierroksella saatiin väliin seitsemän askelta. Huh - nyt alkoi heppa olemaan jo aika vahva ja asetus ei meinannut mennä läpi millään. Tämä aiheutti tietysti kaarella ongelmia. Loppuun tulimme harjoitusta vielä viidellä laukka-askeleella ja me tultiin Nasun kanssa aika monta kertaa ennen kun saatiin hyväksytty suoritus. Yllättävän vaikea harjoitus ja Nasu tuppasi ekan esteen jälkeen kiihdyttämään liikaa enkä meinannut saada pidätteitä läpi.
Sitten tulimme vielä jumppasarjaa ja ensimmäinen kerta jännitti kuskia hurjasti. Arvelin, että me ei mahduta millään niihin väleihin ja tulin sisälle ravissa... Hevonen meni sarjan nenä maassa ja kuski matkusti mukana. Sanomistahan siitä tuli. Seuraavalla kierroksella laukassa sisään ja hepan nenä ylös. Loppua kohti vauhti kiihtyi hieman liikaa, mutta parannusta edelliseen huomattavasti. Kun kuski muisti ottaa välissä pidätteet, homma alkoi sujumaan ja loppuun saatiin oikein kelvollisia suorituksia. Nasu oli oikein mukava ja vaikka tehtävät alkuun näyttivätkin haastavilta, niin vain niistä selvittiin lopulta kunnialla. Tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja onnistumisen tunne!