Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Tunnelmia tallikisoista ja muuta ratsastelua

 Taas on päässyt vierähtämään tovi blogihiljaisuutta - pahoittelut siitä. En ole malttanut istua koneelle kirjoittamaan enkä ole saanut uusia kuviakaan. Mutta yritetään pärjätä vanhoilla kuvilla kun nyt sain itseni koneen ääreen kirjoittamaan.

Viime viikko on painunut jo suurimmaksi osaksi hämärän peittoon tehtävien suhteen, mutta treenailimme viikonlopun koulukisoja silmällä pitäen kouluradan harjoituksia. Maanantaina (20.1) menin Rommilla samoin kuin keskiviikon (22.1.) korvaustunnin. Hieman oli nihkeää ja ravityöskentelymme ei ollut kovin onnistunutta. Käynnissä ja laukassa homma toimii jo paremmin, mutta yhteistyömme Rommin kanssa on vasta alussa, joten vielä tutustumme toisiimme ja yritämme päästä samalle aaltopituudelle.
Tiistain (21.1.) estetunnilla menin pitkästä aikaa Otolla ja voi että oli lystiä. Poika oli hieman innoissaan ja alkuverkassa ei ollakkaan ennen irroiteltu aivan näin vauhdikkaasti... Teimme kontrolliharjoitusta kolmella kavaletilla kaariuralla ja tarkoitus oli saada laukat vaihtumaan sekä kontrolli säilymään. Tiet oli lyhyet ja vauhtia tuppasi välillä olemaan liikaa, mutta saatiin onnistuneitakin suorituksia. Hyppäsimme myös kolmen okserin sarjaa ja tässä samoin meinasi viimeinen väli käydä ahtaaksi, kun ratsuni oli niin tohkeissaan. Aika reippaasti sai pidättää keskimmäisen okserin jälkeen, että selvittiin kolmannesta kunnialla. Huippu tunti ja huippu Otto! Ja ihana oli päästä piiiitkästä aikaa hyppäämään!

 Viikonloppuna olikin sitten tallin koulukisat ja ei mennyt meikäläisellä kaikki ihan putkeen.... Tai no - itselleni asettamat tavoitteet täyttyivät eli Helpossa B:ssä muistin radan (viimeksi kun sen unohdin...) ja Helpossa A:ssa sain yli 50% (hädin tuskin...). A:han osallistuminen oli minulla jo monta kertaa jäämässä väliin milloin mistäkin syystä (en osaa, en uskalla, en ole valmis ja minulle vieraampi kisaratsukin osoitti mieltään edellisellä radalla), mutta loppujen lopuksi kuitenkin osallistuin.
Lähtöjä kisoissa oli huimat 41 kappaletta ja minä osallistuin siis kahteen luokkaan: Helppo B:0 2009 Otolla ja Helppo A:10 2011 Rommilla. Otto oli aika pirtsakka jo verkassa ja radalla tarjosikin sitten muutamassa kohtaa laukkaa. Prosentteja saimme 60,6% ja kommentteina mm. että minun pitäisi ratsastaa hevonen rohkeammin pohkeen ja ohjan väliin sekä muistaa hengittää. Radan aikana taisin vetää kolmesti henkeä... Itse olin kohtalaisen tyytyväinen suoritukseemme, mutta minun pitäisi pystyä rentoutumaan kisaradalla ja muistaa ratsastaa joka askeleella eikä jäädä matkustelemaan. Onneksi emme Ninan kanssa letittäneet Ottoa turhaan - Nina ja Otto pääsivät nauttimaan kunniakierroksesta sijoittumalla kolmansiksi!
Päivän toinen kisasuoritus oli Helppo A Rommilla ja tuomaroimassa ulkopuolinen tuomari. Ja voihan kääks! Polle oli todella nihkeä ja tahmea eikä hommasta tullut yhtikäs mitään. Alkurata vielä selvittiin joten kuten, mutta takaosankäännösten jälkeen tuli täysi stoppi keskelle rataa. Ja en siis unohtanut tällä kertaa rataa vaan hevonen päätti pitää huilitauon kesken kaiken. Siinä aikamme taisteltiin mennäänkö eteen, taakse vaiko ylös, mutta lopulta matka jatkui kuskin haluamaan suuntaan. Pakka oli jo kuitenkin levinnyt eikä päästy enää homman juoneen mukaan. Harmillisesti juuri laukat menivät aivan päin mäntyä - laukoista nimittäin olin uskonut meidän saavan parhaat pisteet treenien perusteella. Prosentteja saatiin huimat 50,6% ja elämäni ensimmäinen A-rata hyväksytysti (mutta ei tyylikkäästi...) läpi. Kommentteina oli mm. jännittynyt hevonen sekä paljon puolipidätteitä.
No, tästähän ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin! Kisakokemus karttui ja päälimmäisenä itselle jäi kaikesta huolimatta positiivinen fiilis. Uskaltauduin Rommilla kokeilemaan A:ta, vaikka ei oltukkaan siihen vielä valmiita ja Oton kanssakkin parannettiin viimekertaisesta. Jälleen suuren kiitoksen ansaitsee kisoissa vallinnut mahtava ilmapiiri ja ihanat ihmiset! Kiitos upeasta kisapäivästä!

 Tämä viikko alkoi maanantaina koulutunnilla ja ratsuna Otto. Aiheena suoruus, joten haasteita oli tiedossa. Alkuverkassa Otto oli aluksi kiireinen, mutta työstimme tahtia Sari-open avustuksella sekä monilla monilla puolipidätteillä ja saimmekin tahdin kuntoon. Suoruutta harjoittelimme pituushalkaisijalla. Tulimme pituushalkaisijalle harjoitusravissa ja kun hevonen oli suora nostetiin oikea ja vasen laukka vuoro kierroksilla. Ensimmäisillä kierroksilla Otto ei ollut tasaisesti molempien pohkeiden välissä ja muoto ei säilynyt. Poika alkoi myös ennakoimaan laukkaa ja ravi meni kiireiseksi. Sain ohjeeksi ratsastaa ravia enemmän ylöspäin ja jättää laukka väliin, jos hepo ei kuunnellut. Tein pitkillä sivuilla paljon voltteja ja keskityin ratsastamaan hepoa takaa eteen. Loppuun saatiinkin tosi hyviä suorituksia, kun sain hevosen kunnolla avuille. Yllättävää, että vaikka odotin tunnista meille tosi haastavaa, onnistuimmekin hienosti!

Tiistain estetunnille ratsukseni oli ensin laitettu Lettu, mutta heppa vaihtuikin Nasuun, koska Nasun ratsastaja ei ollutkaan päässyt tunnille. Vilkaisu maneesiin aiheutti perhosia vatsaan: 5 esteen jumppasarja, jossa esteiden välissä oli maapuomit lisänä (eli väliin ei tullut laukka-askelia vaan koko sarja mentiin ilman "väliaskelia")... Lisäksi kaarevalla uralla oli kaksi pystyä aika haastavan lähekkäin. Huh huh - miten ihmeessä selviän valkealla jättiläisellä jumppasarjasta saati saanko ratsuni käännettyä kaarevalla uralla ensimmäiseltä esteeltä toiselle vai laukkaillaanko montakin kierrosta kakkos esteen ohi.
Verkassa Nasu tuntui kivalle. Se liikkui pohkeesta eteen ja kuunteli pidätteitä. Sain ohjeeksi tehdä paljon siirtymiä, sillä Nasu on melko vahva innostuessaan.

Alkuun tulimme kaariharjoitusta. Tarkoituksena oli, että ensimmäisen kierroksen laukka-askeleet esteeltä toiselle lasketaan ja seuraavalla kierroksella väliin lisätään yksi laukka-askel. Tulin ykkösesteelle jopa liian lyhyttä laukkaa, sillä väliin saimme kuusi laukka-askelta (väli oli todellisuudessa sujuva viisi). Että siihen sitten seitsemän laukka-askelta.... Hieman suurempi kaari ja töpölaukka, niin väliin taisi tulla kahdeksan laukka-askelta. Homma ei tosin ollut sujuvaa ja tie oli hyvinkin erikoinen eli eikun uusiksi. Heppa ponnisti tällä kertaa ensimmäiselle pystylle liian kaukaa eli uudestaan. Kolmannella kierroksella saatiin väliin seitsemän askelta. Huh - nyt alkoi heppa olemaan jo aika vahva ja asetus ei meinannut mennä läpi millään. Tämä aiheutti tietysti kaarella ongelmia. Loppuun tulimme harjoitusta vielä viidellä laukka-askeleella ja me tultiin Nasun kanssa aika monta kertaa ennen kun saatiin hyväksytty suoritus. Yllättävän vaikea harjoitus ja Nasu tuppasi ekan esteen jälkeen kiihdyttämään liikaa enkä meinannut saada pidätteitä läpi.
Sitten tulimme vielä jumppasarjaa ja ensimmäinen kerta jännitti kuskia hurjasti. Arvelin, että me ei mahduta millään niihin väleihin ja tulin sisälle ravissa... Hevonen meni sarjan nenä maassa ja kuski matkusti mukana. Sanomistahan siitä tuli. Seuraavalla kierroksella laukassa sisään ja hepan nenä ylös. Loppua kohti vauhti kiihtyi hieman liikaa, mutta parannusta edelliseen huomattavasti. Kun kuski muisti ottaa välissä pidätteet, homma alkoi sujumaan ja loppuun saatiin oikein kelvollisia suorituksia. Nasu oli oikein mukava ja vaikka tehtävät alkuun näyttivätkin haastavilta, niin vain niistä selvittiin lopulta kunnialla. Tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja onnistumisen tunne!