Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus-Yhteinen sävel yllättävältä taholta

Viime lauantaina (1.2.) kävin ratsastamassa ylimääräisen tunnin ja sain pitkästä aikaa kuvaajan mukaan. Koulutunti ja ratsuna Otto.
Alkuverkassa poika tuntui tosi hyvälle, vaikka alkuun meinasi taas olla kiireinen. Jälleen monia puolipidätteitä ja oma lantio rauhalliseksi, niin saatiinkin tahti kuntoon. Otto taipui yllättävän hyvin ja ulkolavankin sain haltuun helposti. Hepo alkoi myös astumaan enemmän alleen ja käyttämään selkäänsä. Ihanaa - pitkästä aikaa palaset loksahtivat taas kohdilleen!
Itse tehtävässä tultiin lävistäjälle ravissa ja kun hepo oli kunnolla suora nostettiin laukka ja tehtiin keskelle lävistäjää laukkavoltti. Voltin jälkeen jatkettiin vastakkaista lävistäjää uralle ja ennen uraa siirtyminen raviin (ei siis menty kokorataleikkaa vaan ikään kuin sik sak kuvio - hmm ymmärsiköhän tuosta kukaan mitään...). Hankaluuksia oli hepon suoristamisessa ja heppa alkoi myös ennakoimaan nostoja. Osassa nostoissa takaosa ei ollut kunnolla alla, jolloin nostot olivat löysiä ja pää nousi. Itse voltit onnistuivat pääasiassa hyvin ja muutaman Sari-open huomautuksen jälkeen myös kuski istui volteilla keskellä satulaa eikä valunut sisäpuolelle. Voltin jälkeiset lävistäjätkin menivät yhtä kertaa lukuunottamatta ilman laukanvaihtoja (Otto rakastaa vaihdella laukkoja aina kun mahdollista...).
Loppuraveissa alla oli ihanan rento ja tyytyväinen heppa, joka tosin otti jonkun ihme pupuloikan kesken kaiken ilman mitään ilmeistä syytä. Omituinen polle! Olisko sitten ollut ilopomppu? Tiedä häntä, mutta myös kuski oli tyytyväinen tuntiin ja ennen kaikkea ratsuunsa!
Ohessa kuvia tunnilta, kuvaajana Tiina Melasniemi. Osa kuvista on maneesin valaistuksen takia aika tummia, pahoittelut siitä.

 Maanantaina jatkoin Oton kanssa ja tunnin meille piti Ronja. Aiheena oli avotaivutukset. Alkuverkassa Otto oli oma normaali kiireinen itsensä, mutta nyt ei ollut tietoakaan edellisen päivän taipuisasta ratsusta. Hepo kaatui volteilla sisälle päin eikä taipunut rehellisesti. Tahti oli koko ajan kiireinen ja ratsullani tuntui olevan virtaa niin kuin Duracel pupussa. Pidätteet ei millään meinanneet mennä läpi. Toisaalta oli ihan hauskaa kun ratsu oli niin energinen, mutta kun poika ei millään meinannut malttaa keskittyä. Ihan kun se olisi odottanut, että meillä olisi estetunti...
Varsinainen tehtävä oli tulla avotaivutusta keskihalkaisijaa pitkin, niin että ensin suoraan, jonka jälkeen loivaa avotaivutusta kohti uraa. Ennen uraa suoristus ja avotaivutusta takaisin keskihalkaisijalle ja suoristus. Harjoitusta tulimme käynnissä. Kuten alkuverkka antoi jo odottaa, ensimmäiset avot olivat hätäisiä eikä Otto asettunut eikä taipunut rehellisesti. Poikituksesta tuli liian jyrkkää ja homma meni pohkeenväistöksi. Ulkolapakin fuskasi - argh! Tein uralla avoa sekä voltteja, josko näin saisin homman onnistumaan myös keskihalkaisijalla. Uralla kun avoissa ei ollut mitään ongelmaa (seinästä oli tietysti paljonkin apua uralla avoja tehdessä...). Mutta tämä auttoikin, koska loppuun saatiin jo tosi hyviä pätkiä avoa ja Ottokin malttoi kuunnella hötkyilemättä. Jee! Tunti hurahti niin äkkiä, ettei ehditty enää tekemään harjoitusta ravissa. Luulen, että meille se olisi ollut helpompaa kuin käynnissä, mutta onneksi saatiin onnistumisia myös käynnissä.

 Tiistain estetunnilla aiheena erikoisesteet, opena Ronja ja ratsuna Lettu! Ratsastajia ei ollut kuin neljä, joten tehokasta treeniä tiedossa. Jännityksellä odotin tuntia, koska en ollut Letulla koskaan hypännyt ja yhteistyömme koulutunneilla ei ole sujunut. Ratsuni oli edellisellä tunnilla, joten pääsin seuraamaan kahviosta tunnin kulkua. Lettu on hyvä hyppääjä, joka ei esteitä liiemmin tuijottele. Joulupakettiestettä heponen katsoi hypyn aikana (koominen näky muuten...), mutta muut esteet menivät tuijottelematta. Luottavaisin mielin siis selkään.
Alkuverkassa Lettu tuntui juoksevan alta pois, joten tein paljon siirtymiä. Laukassa ratsastin pitkät sivut eteen ja lyhyillä sivuilla heppa kiinni ja laukka hallintaan. Laukan hallintaan saanti pitkän sivun jälkeen meinasi olla haasteellista, mutta onnistui kuitenkin aina pienellä viiveellä...Lettu on yllättävän vahva hevonen, joten istuntaa ja vatsaa saa käyttää aika reilusti. Itse esteet sujuivat tosi hyvin - laukka rullasi hyvin ja rytmi pysyi tasaisena. Välillä piti raipalla muistuttaa takaosaa aktiivisemmaksi ja hepo saada laukkaamaan enemmän ylöspäin kuin eteenpäin. Muutama lähestyminen meni pieleen (toinen meni pohjaan ja toinen lähti liian kaukaa), mutta Lettu hoisi homman hienosti ja puhtaasti molemmilla kerroilla. Laukat vaihtuivat paria kertaa lukuunottamatta ja muutaman hypyn jälkeen myös kuski pääsi juoneen sisälle eikä mennyt hyppyihin liikaa mukaan. Letulla on miellyttävä hyppy ja vaikka alkuverkassa oli ongelmia laukan säätelyssä, tätä ongelmaa ei hyppelyiden aikana ilmennyt. Yhden laukka-askeleen sarja sujui parhaiten ja siinä myös oma istunta oli kunnossa. Lahjapakettiokseri oli haastavin, koska se oli sijoitettu poikittain keskihalkaisijalle, jolloin tilaa ei ollut käytettävissä niin paljoa. Mutta Lettu oli tosi positiivinen yllätys! Aivan mielettömän kiva estepolle vaikkakin välillä edestä hieman raskas. Ei muuta kun poweria takaosaan, niin silloin etuosakin keveni ja homma toimi kuin rasvattu. Oikein antoisa ja hauska tunti ja hieno Lettu! Vaikka koulukiemurat ei meiltä yhdessä suju, niin esteet onnistuivat senkin edestä.

Viikon heppailut päättää huomenna sunnuntaina Hennan kouluvalmennus. Toivottavasti paikalla olisi joku kameran kanssa, niin saisi taas uusia kuvia. Mutta niihin tunelmiin ensiviikolla. Mukavaa viikonloppua kaikille!