Uusi bloggaaja esittäytyy!

Heipä hei! Uutena bloggaajana riveihin liittyy tällä kertaa 20-vuotias nuori naisen alku, joka on harrastanut ratsastusta 8-vuotiaasta saakka. Kertaakaan en tuona aikana ole mitään pidempää taukoa pitänyt, - eihän tästä harrastuksesta joka vähitellen muuttuu yhä enemmän elämäntavaksi pääse enää eroon! Olen ratsastanut parissa eri ratsastuskoulussa, mutta olen sitä mieltä että Sorsasalon ratsastuskoulun tunneille hakeutuminen oli tähän mennessä paras päätös. Henkilökunta on mukavaa ja tallilla saa paljon uusia tuttavuuksia. Ihmisten kanssa on helppo jutella eikä kukaan ole ollut töykeä. Kisoissa on aina tosi kiva fiilis, kun jokaista kannustetaan ja vaikka aina ei menisi ihan putkeen niin silti löydetään jotain positiivista! Hevoset on myös mukavia, etenkin nyt kun tallille on saapunut vähälle aikaa pari mielenkiintoista tuttavuutta. Toivottavasti pääsen tutustumaan näihinkin hevosiin ajan saatossa paremmin.

Minä ja tallin hevonen, Nasu estekisojen loppufiiliksissä.

Olen omistanut aiemmin kaksi omaa hevosta. Toinen oli isompi kokoinen poni Mette, joka tuli minulle ensimmäiseksi ponikseni ollessani 12-vuotias. Olin tuolloin vielä ihan aloittelija, enkä tiennyt muutenkaan hevosen hoidosta juuri mitään. Onneksi minulla kävi hyvä tuuri, ja poni oli todella kärsivällinen tapaus, eikä ottanut nokkiinsa virheistä joita jokainen aloittelija voi tehdä. Sain myös tottakai ulkopuolista apua, ja opin paljon arvokkaita taitoja.
Kehityin ponin kanssa topakaksi ratsastajaksi, eivätkä parit pukit tai muutkaan ponien temput enää hetkauttaneet minua. Tämän ponin kanssa ei kyllä myöskään kommelluksilta voinut välttyä, -ensimmäisissä estekisoissamme yleisökin joutui pidättelemään nauruaan kun poni ei suostunut hyppäämään yhdenkään esteen yli ilman että se ensin kerran kielsi sille, vaikka kotona se oli hypännyt ihan mallikkaasti. Lopulta aloin kasvaa kuitenkin ponista "ulos" ja myin sen ihanaan eläkekotiin, jossa se vieläkin onnellisena viettää eläkepäiviään.

Ensimmäinen ponini Mette, kuvaaja Maiju Laitinen.

Toinen hevoseni oli jo vähän haastavampi tapaus, latvian puoliveritamma Vera. Veralla pääsin kehittymään kunnolla eteenpäin ja kisaamaan niin koulussa kuin esteillä. Se oli halutessaan todella hieno ja liikkui kauniilla askelella, mutta jos sattui huonompi päivä se ei halunnut tehdä oikeastaan mitään ratsastajan mieliksi ilman että sai ratsastaa hiki otsalla. Vera oli minulle tullessaan hieman lihasköyhässä ja lihavassa kunnossa, mutta muokkautui nopeasti näyttäväksi tammaksi joka sai yleensä paikassa kuin paikassa kehuja.

Toinen hevoseni, Vera.

Jouduin kuitenkin aloittaessani opinnot eri paikkakunnalla luopumaan Verasta, ja se toimii tällähetkellä erään tytön opetusmestarina. Hassuinta molempien hevosteni uusissa kodeissa on se, että hevosten nykyiset omistajat ovat kavereita! Tyttö joka osti minulta ensimmäisen ponini oli antanut Veran tullessa myyntiin vihiä kaverilleen, että nyt olisi hänelle mahdollisesti sopiva hevonen myynnissä ja niin kaveruksilla on nyt sitten molemmilla minun entiset hepat allaan. Pieni maailma!
Välillä olen myös vuokrannut yksityisten ratsastajien hevosia ja poneja ja päässyt sitä kautta kehittymään. Olen saanut ratsastaa myös myynnissä olevilla hienoilla nuorilla hevosilla, mitkä ovat olleet todella opettavaisia ja hienoja kokemuksia.

Yksi tallin lempihevosistani, minä ja Otto tallikisoissa.

Kun omaa hevosta ei enää ollut, alkoi hetkellinen ratsastamattomuus turhauttamaan toden teolla. Siirryin jälleen pienen tauon jälkeen ratsastamaan Sorsasalon ratsastuskoululle, ja sillä tiellä tässä ollaan edelleen. Nykyään ratsastan kaksi viikkotuntia (toisella koulua ja toisella esteitä) ja lisäksi osallistun tallikisoihin ja valmennuksiin. Haluan kehittyä ratsastajana mahdollisimman paljon, ja olenkin kiitollinen että tallilla saamme yleensä jokaisen ratsastustunnin jälkeen heti pienen palautteen, mikä on mennyt tunnilla hyvin ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Lisäksi hienoa on, että tallilla saa myös varattua itselleen henkilökohtaisen kehittymiskeskustelun, jossa pohditaan yhdessä ratsastuksenopettajan kanssa millä tavalla kukin pääsee kehittymään parhaiten. Menen joka ratsastustunnille yhtä innoissani ja viikon parhaiksi päiviksi ovatkin nousseet ne päivät, jolloin pääsee ratsastamaan!
Kirjoittelen jatkossa ratsastustunneista ja kisoista, palaillaan!