Ratsastuksen ihanuus ja vaikeus- Uljas musta

Viime sunnuntain Hennan kouluvalmennukseen ratsukseni sain Rommin. Ryhmäkoko oli super - meitä oli vain kolme. Tiedossa oli siis todellista tehotreeniä! Odotuksia nosti myös se, että Henna oli edellisenä päivänä läpiratsastanut Rommin. Saisin siis läpiratsastetun hevosen ja täsmäohjeet uljaan mustan ratsastamiseen. Jee! Voisiko lähtökohdat olla enää paremmat?

Alkuverkassa tulimme kolmikaarista kiemurauraa volteilla ja ympyröillä höystettynä kaikissa askellajeissa. Sain tehdä tosissani töitä, että sain Rommin liikkumaan pohkeesta kunnolla eteen. Samoin töitä teetti saada molemmat pohkeet läpi ja hepo taipumaan rehellisesti pohkeen ympärille. Ensimmäiset 15 minuuttia ja kuski oli jo aivan poikki! Henna viis veisasi kuskin voipuneesta olotilasta vaan piiskasi minua (jos mahdollista...) entistä enemmän. Ja hyvä niin, sillä kaikki se työ ja hiki olivat vaivan arvoista. Kun sain Rommin ohjan ja pohkeen väliin, hevosen ratsastettavuus muuttui täysin. Se oli herkkä pohkeelle ja istunnalle ja kuunteli pienintäkin apua. Harmillisesti meinasin välillä itse jäädä puristamaan reisillä ja pohkeilla sekä aloin välillä yliratsastamaan. Hevonen onneksi protestoi näistä virheistä heti.
Alkuverkan jälkeen tulimme pohkeenväistöä ravissa toisella pitkällä sivulla niin, että kulman jälkeen väistätimme kohti keskihalkaisijaa ja keskihalkaisijalta takaisin uralle. Väistöissä hepan pää nousi välillä ja aktiivisuus katosi. Itse väistöaskeleet onnistuivat kuitenkin hyvin. Toisella pitkällä sivulla tehtiin avotaivutusta. Erikoista kyllä, tällä pitkällä sivulla ongelma oli päinvastainen. Tahti meinasi mennä jo liian kiireiseksi. Avotaivutus sujui kuitenkin hyvin. Rommi asettui ja taipui kivasti ja myös muoto säilyi läpi harjoituksen.
Seuraavaksi pohkeenväistö jätettiin pois ja sillä pitkällä sivulla mentiin keskiravia. Rommi venytti askeltaan hienosti ja olin tosi tyytyväinen. Heppa pysyi myös pyöreänä koko keskiravin ajan ja kuskikin istui tällä kertaa jopa kohtalaisen hyvin. Teimme harjoitusta myös toiseen suuntaan ja nyt alkoi keskiravi sujua vieläkin paremmin, kun heppani alkoi innostumaan.
Vielä ennen loppuraveja ratsatimme harjoitusravia ajatuksena sellainen ravi, kuin ratsastaisi kouluaitojen sisäpuolella. Ravi oli tosi hienoa ja heppa näytti tyytyväiseltä. Samoin näytti kuski, siis ainakin hymy oli korvissa ja istuntakin oli kunnossa. Loppuraveissa uljas musta oli ihanan rento ja venytti turpaansa kohti maneesin pohjaa.
Tämän valmennuksen myötä se sitten löytyi - yhteistyö Rommin kanssa! Voi ihme, että se on hieno hevonen. Ja minä kun luulin, etten ikinä saa Rommia liikkumaan oikein päin. Loppuilta menikin kotona typerä hymy naamalla ja seuraavana päivänä lihakset ilmoitteli treenin olleen tehokas.

 Maanantaina sain jatkaa Rommin kanssa Hennan opissa. Eli tunnin meille piti siis Henna ja aiheena keskiaskellajit. Sain valmiin hepan, sillä edellisellä tunnilla Nina meni Rommilla. Ja hienosti näytti yhteistyö luonnistuvan heilläkin.

Jo alkuverkassa Rommi tuntui tosi kivalle. Se liikkui pohkeesta eteen ja oli kevyt edestä. Ei ollut tietoakaan edellisen päivän alkukankeudesta. Kiitos Nina! Alkuverkan jälkeen aloimme tulla lävistäjille kulmista ja keskelle lävistäjää ratsastettiin voltit. Voltin jälkeen ratsastettiin vastakkaista lävistäjää takaisin uralle (ratsastettiin siis sik sak-kuvio). Harjoitusta mentiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä voltit sujuivat hyvin ja Rommi taipui hienosti. Käynnin tahti pysyi tasaisena, kuski istui keskellä satulaa ja hevonen kulki pyöreässä muodossa. Ravissa oli alkuun ongelmia: aktiivisuus meinasi kadota, taivutusta ei ollut riittävästi ja kuski kallistui sisään päin. Myös pyöreys katosi hetkittän. Onneksi nämä virheet saatiin korjattua nopeasti ja homma alkoi sujua myös ravissa.
Sitten aloimme tulla lävistäjää keskiaskellajeissa, aloittaen käynnissä. Ensimmäisillä kerroilla en saanut askelta venymään riittävästi ja teimme muutamia rikkoja raville. En myöskään joustanut kädellä riittävästi, että Rommi olisi saanut venytettyä kaulaansa isompaan muotoon. Hennan ohjeistuksella sain kuitenkin loppuun hyviä keskikäyntejä, joissa myös aktiivisuus ja tahti säilyivät. Ravissa oli alkuun myös ongelmia saada askel venymään riittävästi tahdin säilyessä tasaisena. Onnekseni ratsuni alkoi olemaan aika virittyneessä tilassa ja ravissa saatiinkin nopeasti ongelmat korjattua ja aikaiseksi hyviä keskiraveja. Laukassa homma sujui alusta asti hienosti eikä ongelmia ollut. Laukannostoissa ratsuni kävi hiukan kierroksilla, mutta keskilaukassa pysyi kuitenkin kontrollissa ja sain laukan helposti koottua lävistäjän jälkeen.
Tosi kiva tunti ja hienoakin hienompi Rommi! Kerta kerran jälkeen pidän tuosta osaavasta, lempeästä ja ystävällisestä hevosesta enemmän.

Tiistain estetunti jäi valitettavasti väliin lonkan kipuillessa ärhäkästi. Lauantaina kävin korvaamassa tuon väliin jääneen tunnin ja lonkkakin tuntui jo melko normaalille. Ilokseni tunnin piti pitkästä aikaa Anna ja Rommin kanssa jatkettiin. Tunnin aiheena oli sulkutaivutukset.
Alkukäyntien jälkeen jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle. Käynnin tahti piti saada kuntoon ja taivutella hevosia pitkään ja hitaasti molempiin suuntiin. Rommi taipui kivasti, mutta oli pohkeen takana. Kuski sai ohjeeksi kantaa kädet ja istua enemmän takajalkojen päällä. Myös käynti piti saada aktiiviseksi ja hevonen ohjan ja pohkeen väliin. Rommi tuppasi painumaan liian matalaan muotoon joten Anna käski minua ratsastamaan ylämäkeen ja kokoamaan käyntiä. Saatiinkin loppujen lopuksi käynti kuntoon.
Jatkoimme ympyröillä taivuttelua kevyessä ravissa ja jälleen sain ohjeeksi ratsastaa enemmän ylämäkeen. Jalkani myös tuppaavat heilahtamaan keventäessä, josta sain Annalta huomautuksen ja ohjeen nojata painoa enemmän jalustimille kuin reisille. Reiden ja pohkeen pitäisi olla rentona. Minun pitäisi myös keventää enemmän takajalkojen päälle, mutta aikoinaan väärin opittua tapaa keventää on todella vaikeaa muuttaa. Turhauttavaa!
Sulkutaivutuksia tulimme molempiin suuntiin ja tänään harjoittelimme niitä vain käynnissä. Ennen sulun aloittamista teimme aina voltin. Näin saimme taivutuksen jo kuntoon ja voltilta jatkoimme suoraan sulkutaivutuksella. Vasen kierros tuotti heti alkuun ongelmia. Vasen kierroshan on minulle se vaikeampi kierros. Voltilla sain Rommin taipumaan, mutta sulun läpi taivutus ei meinannut säilyä. Sulut olivat myös milloin  liian jyrkkiä ja milloin liian loivia ja en meinannut millään pysyä suoralla linjalla. Argh! Kuskin istunta ei pysynyt keskellä hevosta ja jännityin hartioista. Herkkä ratsuni ei tietysti osannut tämän takia tulkita apujani. Juuri tämän takia Rommi on aivan ihana: se ei anna mitään ilmaiseksi ja jos avut ovat ristiriitaisia se kyllä ilmaisee asian hyvin selvästi. Mutta kun teet asiat oikein, riittävät todella pienet avut. Näin myös tänään - heti kun oma istunta oli kunnossa ja hevonen pohkeen edessä, sulut onnistuivat. Oikea kierros ei tuottanut niin paljon ongelmia, mutta tähänkin kierrokseen saimme enemmän epäonnistuneita pätkiä kuin onnistuneita.
Tästäkin huolimatta olin tyytyväinen tuntiin ja ratsuuni. Onnistuneet pätkät olivat hyviä ja sain taas paljon ajateltavaa mm. omaa istuntaani varten. Oli myös kiva päästä Annan silmän alle ratsastamaan ja saada uusia näkökulmia omaan ratsastukseen.

Tänään sunnuntaina onkin vuorossa Hennan pitämä estevalmennus. Tallille saatiin vino pino uusia esteitä, joten innolla odotan iltapäivää! Se on moro!